Lasanen

Joskus iskee lasagnen himo ja tänään oli se päivä.
Lasagne on melkein yhtä helppoa kokattavaa kuin perinteinen makaronilaatikko, mutta lopputulos on tsiljoona kertaa parempaa. No, pitäähän siihen keitellä juustokastiketta, mutta silti se on helppoa kuin heinänteko.
400 g hyvää jauhelihaa ja yksi tai kaksi sipulia pieneksi hakattuna ruskistetaan, jonka jälkeen lisätään purkillinen tomaattimurskaa, maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Seos saa hautua varttitunnin ennen kuin lopuksi lisätään vielä basilikaa tai oreganoa, molempi parempi.
Sillä aikaa, kun jauhelihaseos muhii, tehdään juustokastike: ½ litraa maitoa, kunnon kokkare oikeaa voita, ½ desiä vehnäjauhoja - ja annetaan kiehua hiljalleen 5 minuuttia eli niin kauan, että kastike vähän sakenee. Lopuksi maustetaan suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä sekä päälle päätteeksi lisätään reilu 1½ desiä juustoraastetta. Kastikkeen pitää olla löysää.

Vuoan pohjalle ensin juustokastiketta, sitten jauhelihaa, seuraavaksi täysjyvälasaslevyjä. Toistetaan niin kauan kuin keitoksia riittää. Päällimmäiseksi tulee pastalevykerros, jonka päälle juustokastiketta ja runsaasti juustoraastetta.

200-asteisessa uunissa noin kolme varttia ja herkullinen italialaisperäinen pastaruoka on valmista nautittavaksi.

Takataskussa ei ollut kolmea kruunua

Helsingissä on muutamia legendaarisia ravintoloita, jotka eivät killu trendilistojen kärkipäässä, mutta ovat silti suosittuja ja arvostettuja - ja mikä parasta, niissä saa hyvää ruokaa eikä palvelussakaan ole moitteen sijaa. Ennen kuin makumatka Kruununhakaan alkaa, kerron ne ravintolalegendat, jotka ovat mielestäni kokeilemisen arvoisia: Sea Horse eli Sikala Ullanlinnassa, Salve Hietalahdessa ja Solna Munkkivuoressa.

Krunikassa meitä kiinnosti Kolme Kruunua -niminen ravintola (http://www.kolmekruunua.fi/index.php), joka on miljööltään samankaltainen Sea Horsen kanssa. Emme tehneet pöytävarausta, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore, joka osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Lauantai-iltana klo 18 paikkeilla ravintolasali oli täynnä, joten ei auttanut muu kuin ottaa käyttöön vaihtoehto B.
Kolme Kruunua -ravintolaa vastapäätä on Bakfickan (http://www.bakfickan.fi/), jonne olimme yrittäneet saada pöytää joskus pikkujouluaikaan, mutta epäonnistuneet silloin yrityksessämme. Nyt kävi kuitenkin tuuri, kun marssimme sisään. Tilaa oli vaikka isommallekin seurueelle.

Bakfickanin alkupalat ovat tapastyylisiä pikkuannoksia, joita voi valita mieleisensä kolme (3) hintaan 9,90 euroa.
Minä valitsin tuoretta pinaattia ja pecorinoa, vuohenjuustoa ja kirsikkatomaatteja. Hyvää oli, mutta ei ollut moittimista pöytäseuran lohipastramissa  ja rapucrostineissakaan.

Pääruoaksi pöydässä valikoituivat niin nieriä, jättikatkiksen pyrstöt kuin Butifarra -tuoremakkara. Herkullista kaikki tyynni. Itse kaipasin lisäkkeeksi risottoa, tosin gambakset maistuivat mainiolta myös Caesar-salaatin kanssa. Kaikkea ei voi saada.

Kolme Kruunua jäi toistaiseksi kokematta, mutta ei naapurikaan huono ollut.

Terälehdet ja Vanamo

Vietimme työpaikalla valmistujais- ja läksiäiskahvitteluhetken.
Toinen työkaveri on opiskellut merkonomiksi työn ohella ja urakka saa päätöksensä perjantaina 3.6.
Toinen työkaveri puolestaan teki rohkean ratkaisun sanomalla itsensä irti ja aikoo ottaa suunnan Pohjois-Savoon Kiuruveelle.

Isoja asioita molemmat. Opiskelu vaatii oman osansa arjessa ja joskus pyhänäkin, mutta vanhan sananlaskun mukaan "ei oppi ojaan kaada" ja aikuisiän opinnoista voi sanoa "non scholae, sed vitae discimus".

Oravanpyörästä pois hyppääminen vaatii myös päättäväisyyttä ja etenkin oman itsensä kuuntelemista. Löysinpä tähänkin kohtaan sopivan aforismin: "Voiko olla turhempaa taakkaa kuin eilisen murheet. Joskus vain on jätettävä kaikki entinen, aloitettava alusta ja katsottava rohkeasti eteenpäin!"

Tämän tekstin otsikko "Terälehdet ja Vanamo" johtuu siitä, että annoimme molemmille lahjaksi Kalevala Korun korut. Tuleva kiuruvetinen sai Terälehdet-kaulakorun ja merkonomi Vanamo-korvakorut sen vuoksi, että hänen toinen nimensä on Linnea. Vanamon latinankielinen nimi on Linnaea Borealis. Nokkelaa, eikö totta!

Ja kahvin kanssa oli iloinen-leipuri-sisareni loihtima kesäloma-aiheinen kakku http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/05/laksiais-ja-valmistujaiskakku.html, jonka päälle oli taiteiltu Kiuruvesi-viitta ja toiselle kulmalle merkonomihattu.

Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua

Nyt oli aihetta keittää mitalikahvit.
Minä osallistuin elämäni kolmanteen puolimaratoniin 7.5.2011. Aikaisemmat puolimaratonkokemukset ovat viime vuodelta: Helsinki City Run (HCR) silloinkin ja Espoon rantamaraton.
Markku kisasi maratonia seuraavana viikonloppuna Kuusamossa kahvakuulan SM-kisoissa ja sijoittui kolmanneksi eli pronssimitali killui kaulassa. Ei kuitenkaan tehnyt kuuluisaa ilmaveiviä kotiin palatessaan.

Päätimme järjestää niin maratonradan varressa kannustaneille että muille hengessä mukana olleille karonkan, jossa juotiin lopulta myös ne kahvit, mutta pääpaino olisi pikkupurtavassa ja nesteytyksessä.
Kamera oli valmiina buffet-pöydän ääressä, mutta niin vain jäi taas kuvat ottamatta. Lukijan mielikuvitukselle on siis taas käyttöä.

Buffet-tarjoilu sisälsi
- jokirapu-Caesarsalaattia, jonka tilasin Stockalta
- välimerellistä salaattia, johon laitoin jääsalaattia, rucolaa, vuonankaalta, salaattimixiä, basilikaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, vähän kurkkua ja kesäkurpitsaa, oliiveja ja mozzarellaa
- omin käsin pyöriteltyjä lihapullia (puolet poroa, puolet kevytjauhelihaa)
- prinssinakkeja ja kaupan perunasalaattia
- grillattua broileria siivuina ja texmex-maustettua kermaviiliä
- mozzarella-tikkuja (pakaste)
- patonkia
- olutta, punkkua ja valkkaria.

Melkein kaikki meni, mutta kyllä aika monta kertaa pitää kehottaa santsaamaan.