sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Bar&Restaurant Boulevard Social

Lähipäivinä olevan syntymäpäiväni kunniaksi tai sen varjolla varasimme mieheni kanssa pöydän Helsingin Bulevardilla sijaitsevasta Bar & Restaurant Boulevard Socialista. Tein varauksen jo ties milloin, koska näihin hot spotteihin on tosi vaikea saada pöytää lyhyellä varoitusajalla.

Kaikilla aloilla huippunimiä tulee ja menee. Mielestäni tällä hetkellä kuumin nimi keittiömestareiden ja kokkien genressä on Tomi Björck. Hänen vilkkuvasilmäinen olemuksensa näkyy ja kuuluu siellä sun täällä, mutta ei kuitenkaan liiallisesti. Ainakaan toistaiseksi.

Olimme miettineet, miksihän ravintolan nimi on nimenomaan Boulevard Social. Pähkinä ratkesi hetimiten, kun astuimme sisään ja asetuimme pöytäämme.
Erittäin ystävällinen, mutta ei liian lipevä, tarjoilijaneitokainen kertoi oitis ravintolan ideasta: sosiaalisuus, joka tarkoittaa mm. kaikkien ruokien jakamista pöytäseurueen kesken.
Sosiaalisuus toteutuu ravintolan kohdalla myös tiiviisti sijoitetuista pöydistä ja siitä, että toiletteihin (miehet/naiset) mennään samasta "odotus"tilasta.

Lauantaisena illansuuna ravintola oli tupaten täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Minusta tuntui kuin olisi ollut ampiaispesässä, jossa en tosin koskaan ole ollut. Ympärillä kävi melkoinen kuhina  ja sali täyttyi puheensorinasta.
Valaistuksesta johtuen ottamani kuvat eivät anna välttämättä oikeutta annoksille, mutta jonkinlainen mielikuva silti välittyy.


Päästäksemme mahdollisimman hyvin perille ravintolan mainostamasta pohjoisafrikkalaisesta ja Välimeren ympäristön makuelämyksestä valitsimme Social Tasting -menun, joka sisältää yhdeksän (9) erilaista annosta. Luotimme kyytipoika-asioissa myös asiantuntijoihin eli otimme ruoka-annoksiin sopivan viinipaketin.

Aivan ensimmäiseksi pöytään tuli "Prawn cocktail Marocco", jossa oli katkarapujen lisäksi avokadoa ja tomatillo-salsaa.

Samanaikaisesti katkarapucocktailin kanssa tarjoiltiin myös "Mini lammasburger", jossa oli lisäksi tsazikia ja sipulihilloketta.
Minä olisin ehkä odottanut, että maistelumenun annokset tarjoillaan yksi kerrallaan, mutta täälläpä ei toimittukaan niin. Se vähän hiersi mieltä.

Lammasburgerin "sämpylä" oli rapsakka eikä pullainen
Kolmantena annoksena saimme nautittavaksi ankanmaksapateeta, timjami-kirsikkahilloa, kanelia, oliiviöljyä ja rapeaksi paistettua foccacia-leipää. Annoksen nimi oli hienosti "Javiers' foie pate".
Kylläpäs piti olla maukasta!

Ankanmaksapatee purkissa oikealla takana
Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa tarjotiin italialaista chardonnayta, joka ei ollut kuulemma tammitynnyriä nähnytkään! Melko erikoista, koska itse ainakin aina liitän chardonnayhen tammisen täyteläisyyden. Oppia ikä kaikki!

Seuraaville kahdelle annokselle lasiin kaadettiin ranskalaista rosé-viiniä, joka oli varsin miellyttävä tuttavuus.
Ensiksi rosé-viinillä huuhdeltiin alas "Fried squid & lemon aioli" (mustekalaa, mustaa oliivia, maustettua makkaraa, sitruuna, persiljaa ja korianteria). Mustekalaa ja makkaraa samassa paketissa sai minut hieman mietteliääksi, mutta suutuntuma ja maku osoittautui todella loistavaksi.


Pork belly "Golden spices" ja couscous & tabbouleh -yhdistelmä oli minulle liki tajunnan räjäyttävä elämys. Possunkylkeä, maustettua omenaa, kanelia, hasselpähkinää ja siideria tabboulehilla oli maultaan sitä, mitä ehkä odotin Boulevard Socialissa saavani! Herkkua!

Possunkylkitötteröt, päällä omenaa
 
Couscous & tabbouleh
Nyt lähestyttiin jo maistelumenun loppusuoraa ja laseihin kaadettiin punaviiniä, jonka kotimaa ei ole piirtynyt muistikortille. Veikkaamme molemmat, että taisi olla espanjalaista, mutta saattoi olla muutakin. Hyvää se joka tapauksessa oli, sellaista kunnon lammasviiniä.

Lopuksi oli lampaan entrecote ja lampaan jalkaa!!!, fenkolisalaattia, minttua, tilli-fenkolipyrettä pohjalla ja päälle kaadettiin vielä lammaslientä. Miehen suosikki number one.



Viimeisenä silauksena menussa oli itsetehtyä softista, jonka maku oli lauantai-iltana paahtovanukas sekä "Lemon pie Marrakesch" (sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua ja suolakaramellia). Viinipaketissa oli jälkiruoalle Moselin laaksossa tuotettu makea riesling. Utelin tarkempaa paikkakuntaa viinille, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt. Tarjoilija totesi, että joku pientuottaja sieltä. Niinpä, siellä on pilvin pimein pientuottajia!

Nam!
Bar & Restaurant Boulevard Social oli miellyttävä kokemus, ei ihan täysi kymppi, mutta melkein. Palvelu oli ystävällistä, rentoa, mutta ehkä aavistuksen verran kiireistä. Uusi ruokalaji tuotiin pöytään ennen kuin oli ehtinyt lopettaa edellisen.
Pöytävaraus oli 2½ tunnille, mutta selvisimme 9-annoksisesta ruokailusta alle kahdessa (2) tunnissa!


Maistelumenusta voisi ajatella, että annokset ovat ihan minikokoisia, mutta tässä tapauksessa ei ollut niin. Annokset olivat sopivan kokoisia.

Se, että saatoin kertoa eksaktisti, mitä mikin annos sisälsi, johtuu siitä, että saimme pöytään menukortin, josta saattoi seurata mitä tuleman piti!!! Myös annosten nimet on kopioitu suoraan kortista, joten en vastaa mahdollisista oikeinkirjoitusvirheistä.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Porkkanapiirakka tai porkkanakakku ... as you wish

Näytän saavan aina silloin tällöin päähänpistoja, jotka pakottavat minut leipomaan tai kokkaamaan jotakin tiettyä juttua. Tällä kertaa se pakottava juttu oli porkkanapiirakka tai porkkanakakku tai kuinka tahansa haluatkaan sitä kutsua.
Porkkanakakun ohje on Oulun ajoiltani sieltä joskus 80-luvun lopusta tai 90-luvun alusta ja se on alunperin silloisen työkaverini, nykyisen hyvän ystäväni, Sinikka-sisaren bravuuri. Terveiset sinne jonnekin päin Oulua!

Melkoisen makeaa lopputulosta enteillen vaahdotetaan 2 kananmunaa ja 2 desiä sokeria. Kananmuna-sokerivaahto on oikeaoppisesti vaahtoutunut siinä vaiheessa, kun vaahdon pintaan jää PYSYVÄSTI vatkaamisen jäljiltä "aaltokuvio". Näin on karjalaissyntyinen pitokokkiäitini opettanut.

Muna-sokerivaahtoon lisätään kuivat aineet (keskenään sekoitetut 2 dl vehnäjauhoja, 1 tl kanelia, 1 tl soodaa, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl vanilliinisokeria), desilitran verran sulatettua VOITA ja noin kolme (3) raastettua porkkanaa. (desilitran sulatettua voita saa noin 100 grammasta pakettivoita)

Porkkanaraaste matkalla taikinaan
Sitten vain taikina mieleiseen piirakkavuokaan ja uuniin (150C) noin tunniksi.

Pienen vilvoittelun (jäähyn) jälkeen porkkanakakun päälle levitetään herkun viimeistelevä kuorrute: melkein puolet Olympia-sulatejuustopakkauksesta (200 g), 50-60 g notkeaa VOITA, 1½ desiä tomusokeria ja 1 tl vanilliinisokeria sekoitettuna keskenään.
Mielestäni kuorrutteen pitää olla jonkin verran tönkköä, ettei se imeydy pohjaan. Kuorrutteen koostumusta voi säädellä esimerkiksi juuston määrällä.

Koko koreus viimeistellään mantelirouheella.

Uunista ulos
 
Kahvihetken herkku
 
Haasteellisinta porkkanakakun leipomisessa on porkkanoiden raastaminen.
En omista tätä nykyä minkäänlaista yleiskonetta, joten olen käsikäyttöisen raastimen varassa ja sekös ottaa meikäläisen käsivoimille. Toisaalta 3 desiä porkkanaraastetta tulee hetkessä parista kolmesta porkkanasta ja loput kuoritut kaverit voi popsia kuiduksi!
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Jauhelihapyyt

Sain joku aika sitten päähäni, että minun pitää valmistaa JAUHELIHAPYITÄ.
Yritin googlailla, että mistä ihmeestä lihapullataikinasta valmistetut puikulat ovat saaneet nimeksi jauhelihapyyt, mutta valitettavasti tietolähteeni ei sitä minulle kertonut.
Nyt kun niitä tein, päättelin omassa isossa päässäni, että ehkä nimi tulee jotenkin siitä, että niissä ei käytetä normaalin lihapullataikinan tapaan esimerkiksi korppujauhoja ja/tai kananmunaa, vaan vain jauhelihaa, juustoa ja mausteita sekä kypsytettäessä KERMAA.
Toisaalta pyy-nimitys voi tulla myös samannimisen metsäkanalinnun paistista, mene ja tiedä.

Käytin jauhelihapyihin toiseksi viimeisen poronjauhelihapakkauksen (500 g) sekä naudan paistijauhelihaa (400 g). Siis kelpo annos oli tulossa. Minulla on äitini taidot näissä määräasioissa: ei kannata keitellä pikkukattilalla! Isommalla saa isomman annoksen, josta jää seuraavaksikin kerraksi. Jos jää.

Jauhelihan lisäksi taikinaan tuli reilu puoli pötköä vuohenjuustoa (Président La Bûche Légère) ja puolet Valion Viola "Kolme pippuria" -tuorejuustosta. Alkuperäisessä reseptissä kehotetaan käyttämään Cantadou-tuorejuustoa, mutta meidän S-marketissa ei ollut sitä, joten valitsin Valion "sinne päin" olevan version. Vuohenjuustopötkökin näyttää olleen jotakin kevytversiota - sen siitä saa, kun lähtee ilman silmälaseja ostoksille!

Lisäsin taikinaan myös kolme valkosipulin kynttä puristettuna, ruokalusikallisen sinappia, hippusen tuoretta rosmariinia, yhden punaisen chilin silputtuna ilman siemeniä sekä mausteeksi rouhittua mustapippuria, yksi kunnon töräytys tomaattipyrettä  ja suolaa.
Sen verran olen katsellut ruokaohjelmia ja oppinut, että koskaan ei pitäisi puristaa valkosipulin kynsiä, vaan pilkkoa ne pieniksi. Puristettaessa valakolööki muuttuu kuulemma kitkeräksi. No, minä toimin vastoin kaikkia vinkkejä :(.
Siskoni sen sijaan opasti, että tuoreen rosmariinin kanssa pitää olla tarkkana kuin porkkana. Sitä riittää pienen pieni määrä, liiallisesti käytettynä se ottaa ylivallan. Tässä asiassa toimin annetun ohjeen mukaisesti.

Sitten olikin jäljellä enää taikinan saattaminen tasaiseksi. Haasteellista, sanoisin. Olihan joukossa vuohenjuustopötkön palasia, jotka tuntuivat pilkistävän taikinasta, vaikka kuinka hiki hatussa vatkasin ja vatkasin. Lopuksi kahvakuulaillut pronssimitalimies kävi pyöräyttämässä viimeiset kierrokset ja valmista tuli!

Paistoin jauhelihapyitä voissa paistinpannulla niin, että ne saivat kauniin rusketuksen. Sen jälkeen lisäsin pannulle kermasta, tomaattipyreestä, valkosipulista ja suolasta sekoitetun kastikkeen, jossa pyyt saivat hautua puolisen tuntia.


Jauhelihapyiden lisäkkeenä tarjosin uunijuureksia: pilkottua porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, bataattia, juuriselleriä ja sipulia. Maustoin juurekset hunajalla, oliiviöljyllä, suolalla, kuivatulla rosmariinilla ja basilikalla. Juurekset valmistuvat juuri sopivan al denteksi puolessa tunnissa 225-asteisessa uunissa.

Pilkotut juurekset maustettuna valmiina uuniin
 
Valmiit uunijuurekset
 
Jauhelihapyyt uunijuureksilla á la Helna
Olipahan sen verran hyvää ruokaa, että saatan tehdä tätä uudemmankin kerran ja tarjota vaikka vieraillekin. Ei tarjottavan tarvitse aina olla jotakin sisäfilettä tai kampasimpukkaa.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Omenapiirakka


Sain viikonlopputuliaisina vanhempieni puutarhasta mm. omenoita yhden piirakallisen verran, siispä leipomaan!
Omenapiirakka eikä myöskään raparperipiirakka lukeudu minun bravuureihini. Jälkimmäiseen olen tosin vuosien varrella löytänyt erinomaisen ohjeen (muistaakseni Pirkka-lehdestä), jonka mukaan teen kesän ensimmäisistä raparpereista muutaman mehevän piirakan ja se on sitten siinä.

Omenapiirakan kohdalla en sen sijaan ole törmännyt tajunnan räjäyttävään makuelämykseen, mutta nyt löytämäni ohjeen lukemisen perusteella odotukset ovat korkealla.

200 g aitoa voita ja 1½ desiä sokeria vaahdotetaan, sekaan lisätään 2 kpl kananmunia voimakkaasti vatkaten. Siis muna kerrallaan ja sitten voimakasta vatkausta.
Seuraavaksi massaan sekoitetaan kuivat aineet (vehnäjauhoja 3½ dl, vaniljasokeria 1 tl, leivinjauhetta ½ tl, ruokasoodaa ½ tl ja kaardemummaa samoin ½ tl) vuorotellen valkosuklaa-lime-rahkan kanssa.

Piirakkataikina levitetään mieleiseen vuokaan ja pohjan päälle asetellaan viipaloidut omenat. Lopuksi piirakan pinnalle ripotellaan kanelia ja sokeria oman maun ja mielen mukaan.


Omenapiirakkaa paistetaan 200-asteisessa uunissa noin ½ tuntia.
Ah, miten ihana tuoksu siitä tuleekaan: minä pidän erityisesti kaardemumman ja kanelin tuoksusta, joita tästä leivonnaisesta levittyy koko huusholliin.

Siinä se köllöttää juuri uunista tulleena, maistuisi varmaan sinullekin?



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

10000 kävijän raja rikottu!!!

Eläköön, eläköön, eläköön!!! 10000 kävijän raja blogissani rikkoontui tänään syyskuun 2.päivänä 2012.
Aivan mahtavaa, että sinäkin olet muistanut käydä lukemassa, mitä milloinkin kokkaan tai missä milloinkin käyn nauttimassa pöydän antimista tai ihan mistä tahansa.
Seuraavaksi odottelen 15000 kävijän rajapyykin saavuttamista.

Iloisiin lukemisiin ja kommentoimisiin!

Helenan marjapiirakka

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: marjapiirakka, kermaviilipiirakka, mummon marjapiirakka jne.
Minun reseptikirjassa tämän piirakan nimi on jostakin syystä raparperipiirakka, vaikka leivon tätä piirakkaa tuosta raaaka-aineesta tuskin koskaan. Siksipä se onkin nyt Helenan marjapiirakka.
Alkuperäinen ohje on kirjoitettu jollekin kassakoneen kuittipaperille, joka on sittemmin liimattu kirjaan.


Ohjeessa näyttää lukevan, että 100 g margariiniä, mutta minä en kissanrasvaa leivonnassa käytä.

Aitoa voita vatkataan vaahdoksi sokerin kanssa, jonka jälkeen lisätään muna ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Massa levitetään mieleisen piirakkavuoan pohjalle ja reinoillekin, jos siltä tuntuu.
Pohjan päälle marjoja oman maun mukaan. Minä laitoin tällä kertaa vadelmia ja mustikoita eli tämä nyt niinkuin kuningatarpiirakka. Kaiken kukkuraksi päälle kaadetaan kermaviili, johon on sekoitettu sokeria ja yksi kananmuna.


200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia ja yksinkertainen kahviherkku on valmista nautittavaksi.

Lauantai-illan huumaa

Alkaneen syyskuun aikana tuskin näen miestäni kotosalla. Arkityöpäiviä kertyy tässä kuussa alle 10, mutta sen sijaan onkin viikonloppukeikkaa sinne sun tänne plus koulutusviikkoja ympäri Eurooppaa. Ja väliin mahtuu tietenkin yksi kilpailumatkakin. Hän on siis todellinen asuntosäästäjä.
Saattaapi olla, että kun syyskuun lopussa taas tapaamme, esittelemme itsemme toisillemme :D

Ensimmäisen viikonlopun hän kävi kotoa käsin töissä, joten lupasin loihtia "herkutteluiltapalan kahdelle" lauantai-illaksi. En tiedä, mistä sain päähäni vohvelit suolaisilla täytteillä, mutta niitä tein.

Ensin piti tarkistaa, että minulla on vielä vohvelirauta. Olisinhan voinut heittää sillä vaikka vesilintua tai myydä sen eniten tarjoavalle. Kapine löytyi kuin löytyikin kaapin perältä.

Vohvelitaikinan ohjeessa lukee, että se on Helin ohje eli siskoni on sen joskus minulle sanellut. Tein taikinan (4 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 dl luomukevytmaitoa, 3 dl hanavettä) turpoamaan ehkä noin tunniksi etukäteen ja juuri ennen paistamista lisäsin 100 g sulatettua voita sekaan.
Taikinasta tulee kymmenkunta valmista vohvelia.


Valmistin kahta erilaista suolaista täytettä.
Toiseen silppusin kohtuullisen määrän katkarapuja, keitettyä kananmunaa ja tilliä. Mausteeksi puolen sitruunan mehu ja sitruunapippuria. Tahnamaiseksi sain sen ranskankermalla ja herkkumajoneesilla.
Lopputulos oli niin makoisa, että sitä olisi voinut syödä siltään.


Toinen täyte syntyi paistetuista kantarelleista, sipulista ja persiljasilpusta. Mausteeksi suolaa, valkopippuria ja paprikajauhettakin. Lopullinen rakenne luotiin taas ranskankermalla ja nokareella majoneesia.


Sain kymmenen pistettä ja papukaijamerkin :)

Omenamehua Oolannista


Vierailin maaliskuun alussa koulukaverini luona Paraisilla ja hän tarjosi minulle ahvenanmaalaista laatikko-omenamehua, joka olikin kerrassaan hyvää.
En ollut koskaan siihen mennessä törmännyt täällä Helsingin kaupoissa moiseen tuotteeseen, mutta sittemmin olen nähnyt Grannas Äppel -mehua Stockmannilla ja Kannelmäen Prisman Eat&Joy -maatilatorilla, josta ostin kolmen litran pänikän.

Grannasin omenamehu on lisäaineetonta ja oikeasti aidoista omenoista puristetun makuista. Muut mehut maistuvat tämän jälkeen täydellisen keinotekoisille. Suosittelen Grannasia!