sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Sitä saa, mitä tilaa

Kävimme viikko sitten Ruotsin risteilyllä tuttavapariskunnan kanssa. Laivalla ei ole oikeastaan muuta järkevää tekemistä kuin syöminen. Me suosimme Viking Linea, koska Food Garden -ravintolassa saa erinomaista ruokaa.
Tässä kohtaa on mainittava, että emme ole edes kokeilleet kilpailijaa vuosikausiin. Se taisi olla 2010, kun tarvitsimme merimatkaa meille ja autolle ja silloin kyllä Tallink Silja hinnoitteli itsensä ulos meidän kilpailusta.

Okei, mutta helmikuinen risteily onnistui kaikin puolin mainiosti. Keli oli tasainen ja Tukholman päässäkin saimme nauttia keväisestä säästä. Sekä meno- että paluumatkalla illastimme Food Gardenissa.
Menomatkalla meitä palvelemaan asettui Hannele-merkkinen tarjoilijatar, joka osoittautui oikeaksi aarteeksi. Pöytäseurueella ja tarjoilijalla synkkasi yhteen täydellä kympillä.

Illallisen päätteeksi pyysimme pientä laskua ja sen saimme!


Paluumatkalla meillä ei käynyt yhtä hyvä munkki palveluhenkilökunnan kanssa. Hannele tosin kävi tervehtimässä meitä oman vuoronsa lomassa ja kehui edellisillan iloista tunnelmaa sekä harmitteli, ettemme saaneet pöytää hänen "sektorilleen". Kaikkea ei voi saada, mutta hyvän mielen Hannele meille kyllä tuotti.

Ravintola Meche

Helsingin Mechelininkadulla sijaitseva  Ravintola Meche on ollut pitkään toivekäyntilistalla. Jos ja kun käyn autolla töissä, ajelen siitä ohitse ja olen miettinyt usein, että milloinkahan tuokin tulee testattua.
Maaliskuiseksi lauantai-illaksi olimme ensin suunnitelleet muuta, mutta sitten ohjelmaan tuli ohjelmanmuutos. Pöytävarausta soittaessani ajattelin, etten onnistu niin lyhyellä varoitusajalla, mutta pessimismini olikin turhaa.

Ravintola Mechen taustajoukkoihin kuuluu mm. Ravintola Olon ravintoloitsija Pekka Terävä, jonka perusteella odotuksemme olivat korkealla. Joskin on korostettava, että Terävä on todellakin taustalla ja osakkaana eikä suinkaan paikan päällä hääräämässä. Mutta silti.
Mechen paikalla oli aiemmin Kerhonen -niminen kulmakuppila, jossa siinäkin oli aikanaan ihan kohtuullista ruokaa, mutta viimeisinä aikoina se taisi olla enemmänkin juottola.

Mechen ruokalista on suppea ja valikoima poikkeuksellinen. Siellä saa tämän hetken supersuosikkia: pollea eli hevosta!
Me jätimme hevosenlihan tällä kertaa kokeilematta. Ei siitä syystä, etteikö se olisi hyvää, mutta päätimme maistella pfalzilaisen viinitilan tuotteiden ympärille rakennettua menukokonaisuutta.

Pfalz (Rheinland-Pfalz) sijaitsee Lounais-Saksassa Ranskan rajan tuntumassa ja varmasti yksi Saksan kuuluisimpia viinialueita.Weingut Friedrich Beckerin viinitilan erikoisuus on sen poikkeuksellinen sijainti. Osa viinitilan tarhoista sijaitsee Ranskan puolella (Alsace), joka selittää sekä saksalaiset että ranskalaiset rypälelajikkeet. Beckerin viinit kuuluvat Saksan palkituimpiin viineihin emmekä mekään sitä kiistä.

Ravintola Mechen juoma-asiantuntija oli ollut kuulemma viime vuonna Friedrich Beckerin viinitilalla sadonkorjuuaikaan ja ihastunut tilan tuotteisiin siinä määrin, että loi niiden ympärille menun.

Aivan aluksi meille tuotiin uunituoretta talonleipää. Varsinainen menu alkoi marinoidulla mustekalalla, merilevällä ja kylmällä merileväliemellä, kyytipoikana silvaner-rypäleistä valkoviiniä.



Seuraavaksi oli vuorossa Viskilän tilan kukonpoikaa ja herkullista rakuunapyreetä. Nam. Kukonpojan kanssa tarjoiltiin chardonnayta, joka oli raikasta, mutta silti tunnisti chardonnayksi.


Varsinainen pääruoka oli savustettua porsaaniskaa ja lämmintä Waldorfin salaattia. Kerrassaan loistava kokonaisuus. Possunliha oli prässätty kiekon mutoon.
Possun kanssa lasiin kaadettiin Spätburgunder-punkkua, joka oli pinot noir-tyyppinen ja sopi sen takia lihan kanssa täydellisesti.


Jälkiruokana menussa oli valkosuklaata ja limeä. Jälkiruokaviininä makea riesling. Ihana loppuhuipennus, vaikkemme makeiden viinien ystäviä ollakaan.

 
Ravintola Meche saa meiltä 9½ pistettä eli vastasi ennakko-odotuksia! Ruoka oli todella hyvää ja maistuvaa, miljöö rauhallinen ja palvelu ensiluokkaista.
Puolikkaan pisteen takamatka tulee ehkä siitä, että niinköhän ravintola säilyy Töölössä niin vähäisellä asiakasmäärällä. Lauantai-iltana asiakkaita oli muutamassa pöydässä, mutta huomattavasti enemmän olisi mahtunut.