Bataattikookoskeitto

Saimme illalliskutsun sisareni luokse lauantai-illaksi klo 18. Oli pakko syödä jotakin ennen lähtöä, muuten olisimme olleet kireitä ja äreitä vieraita. Keitin bataattikookoskeittoa ja niin nälkä siirtyi tuonnemmaksi.

Keittoon tarvitset

1 rkl raastettua inkivääriä (ihana tuoksu!)

1 punainen chili (älä kaavi kaikkia siemeniä pois)

800 g bataattia

2 tl öljyä

4 dl kookosmaitoa

6 dl kanalientä

puolikkaan limetin raastettu kuori

koko limetin puristettu mehu

ripaus suolaa

Raasta inkivääri ja hienonna chili. Kuori ja kuutioi bataatti. Kuullota inkivääriä ja chiliä hetki öljyssä ennen kuin lisäät bataattilohkot kattilaan.

Lisää kookosmaito ja kanaliemi, anna kiehahtaa siksi kunnes bataatti on pehmeää. Soseuta keitos sauvasekoittimella. Mausta keitto raastetulla limetin kuorella, mehulla ja suolalla. Syö!

Tuore inkivääri tuoksuu jumalaiselle. Aah. Suosittelen todellakin, että jätät chiliin muutaman siemenen antamaan keitolle topia. 

Tällä ohjeella keitosta tuli minun mielestä hieman liian liemimäistä ja limen maku pukkasi läpi tosi tymäkästi. Käytän seuraavalla kerralla vain 5 dl kanalientä ja olen varovaisempi limetin mehun kanssa.

Keitto oli hyvää ja siinä oli juuri sopivasti tiukkuutta.

Kyllä Heli-sisko osaa

Saimme kutsun sisareni luokse illalliselle. Hän on leipuri vailla vertaa ja kyllä muutkin keittiöhommat sujuvat. Kattilat kalisevat, vispilät viuhuvat ja laitteet laulavat sulosointujaan, kun Heli kokkaa miltei uskomattomia luomuksiaan. Välillä keittiöstä voi kuulua myös ärräpäitä, mutta niistä ei kannata välittää, yleensä lopputulos on täydellinen.

Niinkuin oli tämäkin illallinen. Isäntäväen ja meidän lisäksi ruokapöydässä olivat isännän sisko miehineen.

Menukorttiin ei ole kirjoitettu amuse bouchea, joka tarjottiin kuohuviinilasillisen kanssa. Se oli todellakin ruokahalun herättävää vuohenjuustomoussea ja köyhän miehen parmesaania. Slurps.

Valitettavasti minulla ei ollut kamera mukana, joten en voi lisätä tähän kuvia, mutta lukija voi käydä kuolaamassa ihania herkkuja www.kotonatehtya.blogspot.com -blogissa, jonne kaikki eväät on viety.

Alkupalaksi tarjottu turska ja köyhän miehen parmesaani oli taivaallista. Alkudrinkkinä ollut kuohuviini jatkoi turskan mukana ja se oli muuten hyvä valinta.

Poro on parasta! Tämä poro oli vielä parempaa. Kypsyys napakymppi, mehukas ja murea, sopivan rosé. Poron kaverina ennenkuulumatonta bataatti-vuohenjuustokääretorttua!!! Mistä se keksii näitä? Minä vetelin ruokaa ihan mykkänä päin näköä.

Porolle vaihtui viini. En muista oliko se löytynyt vaatehuonetta siivotessa vai oliko se vain muuten "vuosikertaa". Sopi hyvin lihan kanssa.

Jälkiruokaosastolla oli crepes suzette ja limoncello-minttusorbetti. Olisiko toisen voinut jättää pois? Heli oikein liekitti crepsit. Pelkäsin, että kärähtääkö kämppä, mutta ei tarvinnut soittaa palokuntaa paikalle.

Eikä tässä vielä kaikki. Illan päätteeksi tarjottiin vielä kahvit ja marmoroitua mustikkajuustokakkua. 

Nyt alkoi housunnappi kiristää.

Jos joku laittaa paremmaksi, siitä vaan. Tämä illallinen sai meiltä 9,5. Jälkiruuista toinen pois ja tulos olisi ollut kymppi.

Ravintola Gaijin ex tempore

Mies kävi täydentämässä garderobiaan miestenvaateliikkeessä Bulevardilla lokakuisena lauantaina. Kyseisessä liikkeessä (T'uomo) on verraton palvelu ja laadukkaita vaatteita joka lähtöön. Kaiken kukkuraksi siellä tarjotaan hyvin usein myös lasillinen viiniä niin varsinaiselle asiakkaalle kuin avecillekin. 

Ihan mielelläänhän sellaisessa kaupassa käy.

Spektaakkelimaisesta ostostapahtumasta suoriuduttuamme mies totesi, että nyt mennään johonkin syömään - "nälkähän tässä jo tulikin". T'uomon ulkopuolella Pyöräytimme päitämme, että minne? Tuossa on Björkin Boulevard Social ja vieressä Gaijin. Mennäänpä Gaijiniin, koska siellä ei olla koskaan käytykään. Kello raksutti noin iltapäiväviittä, joten hieman varovaisin mielin astuimme sisään ravintolaan, josko siellä olisi tilaa vielä kahdelle. 

Tilaa löytyi. Ensimmäinen miellyttävä asia oli palveluhenkilökunnan ystävällisyys ja mutkattomuus. Mies nautti aluksi sakea ja minä menin siitä, mistä aita on matalin: kuohujuomaa. Alkudrinkkejä nauttiessamme tutkimme ruokalistaa ja päätimme ottaa yhdeksän (9) ruokalajin Gaijin-menun siihen sopivine viineineen. 

Yhdeksän annosta kuulostaa valtavalle määrälle, mutta eihän ne annokset ole mitään brankkareiden tai rekkamiesten mättöjä. Enemmänkin pieniä piiperryksiä, mutta kyllä niilläkin saa mahansa täyteen.

Tämä ei ole pesuvati, vaan sakekannu ja -kuppi. On siinä sakeakin.

Ensimmäinen satsi oli nimeltään MUSSEL & FRESH YUZU eli vihersimpukkaa, tuoretta yuzuhedelmää ja merileväkaviaaria. Esillepano upea ja maku viettelevä.

Seuraavaksi eteemme tuotiin PORK BUN. Pehmeän leivän sisällä oli possunkylkeä, kimchimajoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Pusuhuulten mallinen leipä oli pehmeää kuin pumpuli ja täytteiden maut olivat kohdillaan.

Ruokarumba jatkui kolmannella annoksella, joka SASHIMI TASTING. Nimensä mukaisesti sashimilajitelma, mätiä, wasabi-yuzu dressingiä, wakamea ja wasabimajoneesia. Älä kysy, mitä on wakame ja mikä se on näistä lautasella olevista. En minä tiedä, mutta hyvää oli.

Tässä kohtaa voi todeta sen, että annoksia SATELI pöytään. Se onkin ainoa miinuspointti Gaijinille. Tosin sama meininki oli aikoinaan Boulevard Socialissakin, että tuskin ehti edellisen annoksen kuppeja nuolla, kun uutta jo oltiin tyrkyttämässä.

FOIE & UNAKI, CHERRY - niminen annos sisälsi glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, kirsikalla maustettuja tapiokahelmiä, maapähkinää ja norileipää. Ei hassumpaa.

Kuvan kellonajasta voi päätellä, että olimme olleet pöydässä noin puoli tuntia ja olimme yhdeksän ruokalajin menun puolivälissä. Tällä menolla me olemme ulkona ennen kuutta. Katsotaan miten käy.

Seuraavaksi pöytään lennähti ROASTED SAIKYO MISO SALMON & FRESH WASABI "MT.FUJI" (saikyo-miso marinoitua lohta, fenkolia, tuoretta wasabi-dashi emulsiota, bonitoa ja merileväkaviaaria). Sen kanssa tuli lautasellinen japanilaista GOHAN-riisiä. Nyt on kuvaajalla käsi vapissut ja/tai zuumaus epäonnistunut, sillä riisi on päässyt pääosaan. 

Ruokamatkan huippu oli käsillä: BABY BACK PORK RIBS, siis käsittämättömän maukkaita possun ribsejä, soija-mirin karamellia ja togarashia. Nam nam nam. Näitä olisi voinut olla enemmänkin. Tarjoilijaneitokainenkin sanoi niiden olevan niin suosittuja, ettei ribsejä ole voinut poistaa listalta.

Nuoleskelimme ribsien jäljiltä vielä huuliamme, kun X.O SCALLOPS purjehti paikalle. Paistettua kampasimpukkaa, harvinaista kiinalaista X.O -kastiketta, bonitoa ja taas merileväkaviaaria. 

Kampasimpukat ovat minun suurta herkkua, joten tämäkin annos saa kunniamaininnan. Oli laitettu nätisti tarjollekin. p.s. bonito on ahvensukuinen kala, jos et tiennyt sitä - minä en tiennyt, vaan vaklasin tiedon netistä.

Kampasimpukoiden jälkeen oli vielä jäljellä BO SSÄM GAIJIN (se oli kirjoitettu noin) joka sisältää grillattua possunkylkeä, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidressingiä ja chilipastea. Oli topia, joo.

Jälkiruokana tarjottiin SAKE APPLES & VANILLA (sake-omenasorbettia, vaniljalla maustettua valkosuklaacremeä, paahdettua omenakauraa ja sake geleetä).

Urakka suoritettu eikä ehditty kuudeksi ulos Gaijinista eikä ollut tarvettakaan. Tämän rypistyksen päälle ei edes mies kaivannut perinteistä konjakkiaan, vaan suunnistimme kohti kotisaarta mahanahkat kiiltäen.

Kuten sanottua Tomi Björkin ravintoloissa on kova kiire. Palvelu on ystävällistä, mutta hengästyttävää.

Asiakkaana minulle tulee sellainen olo, että on ehdittävä niellä nopeasti eväät, ettei ole ravintoloitsijalle haitaksi, vaikka on ihan maksava asiakas.

Maut olivat kohdallaan, josta syystä Gaijin sai meiltä ysin (9).

Äijäpitsaa

Olemme hyvin usein perjantai-illat kotona, emme harrasta perjantaisin edes liikuntaa tai muita aktiviteettejä. (Raskaan) työviikon jälkeen on ruhtinaallista vain olla, katsoa televisioa ja syödä jotakin kivaa. Joskus sen kivan ruuan tai naposteltavan keksiminen on työlästä. Ei oikein jaksaisi ruveta mihinkään mittaviin ponnisteluhin eikä aina viitsi syödä kotipizzaakaan. Useimmiten keksimisnakki napsahtaa minulle, mutta lokakuisena perjantaina mies yllätti minut totaalisesti.

Jo aamulla hän ilmoitti, että hän huolehtii iltapalasta. Okei.

Työpäivän päätteeksi kävimme kaupassa ja hän keräsi määrätietoisesti tarveaineensa ostoskärryyn: ruispaloja, tonnikalaa, nyhtöpossua, juustoraastetta ja tuoretta basilikaa. Äijäpitsaan lisäksi tarvittavat ketsuppi, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit, valkosipuli ja oregano löytyivät jo kotoa.

Sitten ei muuta kuin hommiin.

Kokonaissuoritusaika alle puoli tuntia paistoineen kaikkineen. Ulkonäöllisestikin annoin miehelle sata pistettä, niin modernisti hän rennolla ranneliikkeellä repi basilikat uunituoreen äijäpitsan päälle.

Minun tehtäväksi jäi syöminen ja jälkien siivoaminen.

Omenapiirakka

Sisareni toi syyslomatuliaisina vanhempien puutarhasta paperikassillisen omenoita. Ja koska on kyse meidän äidin lähettämästä tuliaisesta, se tarkoittaa, että omenamäärä oli mitä melkoisin. Ei muutamaa omenankaraa, vaan täysi lasti.

Minulla iski paniikki, koska a) tiedän, etten ole missään nimessä omenapiirakkaleipuri ja b) en osaa/halua tehdä omenasosetta. Mitä ihmettä minä teen? No, omenapiirakan tietenkin!

Surffailin netissä löytääkseni jonkin herkulliselta ja mehevältä vaikuttavan piirakkaohjeen. Aikaisemmat viritelmäni ovat aina olleet jotensakin kuivakkaita. Etsivä löytää, niin kävi minullekin. 

Tässä ainekset pellilliseen omenapiirakkaa:

4 kananmunaa

3 dl sokeria

150 g voita

2 dl maitoa tai omenatäysmehua

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

1/2 tl kaardemummaa

Huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaahdotetaan kiiltäväksi vaahdoksi, johon sekoitetaan jäähtynyt, sulatettu voi sekä maito tai omenamehu. Lopuksi vaahtoon lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet.

Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle pellille, päälle asetellaan omenaviipaleet ja koko komeuden kruunaamaan kanelia ja sokeria oman mielen mukaan.

Piirakka paistuu 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuutissa ja tuoksu on huumaava.

Tämä omenapiirakka onnistui yli odotusten. Se oli mehevää ja muhevaa. Ensimmäisen pellillisen tein maidolla ja toisen omenamehulla. Ensimmäinen oli mielestäni parempi.

Harjoituskappaleen kiikutin töihin ja se katosi, jos ei alta aikayksikön, niin kuitenkin päivän mittaan parempiin suihin. Esimies vei viimeiset palat omenapiirakasta tykkäävälle pojalleen.

Leivoin tätä piirakkaa siis kaksi pellillistä ja lopuista omenoita tekaisin rahkaisen version, joka ei ollut ollenkaan yhtä hyvää kuin tämä.

Selätin sekä omenapiirakka-rimakauhun että kassillisen omenoita!