Kalifornian auringon alla

Testaan onnistuuko blogitekstien kirjoittaminen ja julkaiseminen enää ollenkaan. Olen ollut Applen pakottamana paitsiossa ja nyt testaan normaalia pc:tä. Jos tämä onnistuu, marssin läppärikauppaan ja ostan itselleni jonkun pienen ja näppärän laitteen, jolla voin jatkaa kirjallisia harrastuksiani.
iPadini eikä muutkaan Omena-laitteet ole yhteistyökykyisiä Bloggerin kanssa, varmaankin omasta mielestään perustellusti, mutta minun mielestä ei.


Kävin marraskuussa 2017 mieheni, sisareni ja anoppini kanssa Kaliforniassa syntymäpäivillä. Amerikkalainen ruokakulttuuri on oma lukunsa. Suurin mättöannoksia, joka paikassa burgereita, mutta toisaalta myös maistuvaa monikulttuurista ruokaa ystävällisellä asiakaspalveluasenteella tarjottuna.


Tässä muutamia ruoka-aiheisia otoksia puolen vuoden takaiselta matkaltamme.


Majapaikkaamme oli varattu korillinen pyyntituoreita hedelmiä isäntäväkemme omalta hedelmätarhalta. Saimme puristettua sähköisen sitruspuristimen epäkuntoon, kenties käyttökelvottomaksi, mutta myös raikasta ja tuoretta appelsiinimehua aamiaisellemme.

Yhtenä aamuna karautimme aamiaiselle Riversiden Tyler Streetille Norms'iin. No joo, nyt tuli maha täyteen, etenkin jos veti jälkkäriksi pannukakkuvuoren mustikoilla ja kermavaahdolla!

Hollywood-päivän päätteeksi poikkesimme Glendalessa Porto's Bakery and Cafessa sekä kuolaamassa tiskissä olleita herkkuja että juomassa kahvit, tietenkin jokainen jonkinlaisen kakkupalasen tai muun suussasulavan herkun kanssa.

Riversidessa oli myös kunnon roadhouse, jossa illastimme yhden kerran. Tietysti burgeria.

Lähdimme tukikohdastamme kohti Tyynen meren rantaa tavoitteena kuitenkin poiketa Temeculan viinilaaksossa ennen I5-tielle kääntymistä. Temecula lienee Yhdysvaltojen eteläisimpiä viininviljelyalueita ja sielläpäs olikin viinitiloja vierivieressä. Poikkesimme parissa maistelemassa antia ja joku pullo tarttui kotiin viemiseksikin. Sinne täytynee palata joskus paremmalla ajalla.

Varsinainen kohteemme tuona keskiviikkoiltana oli Laguna Beach ja siellä Selanne Steak Tavern, jossa olemme mieheni kanssa käyneet kerran aikaisemminkin (kesällä 2015). Saavuimme hyvissä ajoin ennen pöytävarauksen kellonaikaa viehättävään Laguna Beachiin, teimme lyhyen kävelylenkin ihastelemassa auringonlaskua ja nautimme aperitiivit kulmakuppilassa.

Sitten itse asiaan.



Uunituoretta leipää alkajaisiksi - kaik män

Mitäs muutakaan minun lautasella voi olla kuin kampasimpukkaa!

Seurueessa joku nautti keitosta

Filet Mignon

Kanaa



Selanne's mac and cheese

Executive chef Joshua Severson jopa antoi sisarelleni sähköpostiosoitteensa mac&cheesen reseptin jakamiseksi. Ei siis ole valtiosalaisuus.



Tämä ei ole ruokaa, vaikka syötävän hyvälle näyttääkin

Anopilla kävi elämänsä munkki, kun pääsi itse maestron kainaloon. Hymy ei hyytynyt koko iltana kasvoilta!

Meksikolainen perinneruoka, joka tarjottiin kuumasta kiviastiasta. Kanaa, katkarapuja, kaktuksen lehtiä ilman piikkejä, kotijuustoa, chiliä, valkosipulia yms yms
Nimi on kateissa

Matkamme varsinainen tarkoitus oli 50-vuotissynttärit. Kaikkien muiden herkkujen lisäksi tarjolla oli runsain määrin Porto's Bakeryn kakkuja



Nyt peukut pystyyn. Katsotaan kuinka julkaisemisen kanssa käy.



Per aspera ad astra

Rakkaat ystävät ja blogini lukijat, kylläpäs on ollut haasteelliset neljä kuukautta, joiden aikana minulla ei ole ollut mahdollisuutta päivittää blogejani.
Lokakuun alussa olin ystäväni Riitan kanssa Firenzessä ja kuten tavallista, yritin päivittää kuulumisia Menomonoihin, mutta blogipeijooni heittäytyi hankalaksi ja ilmoitti, että olen normaalista poikkeavassa paikassa eikä päästänyt sisään millään ilveellä. Parin tunnin tuskailun jälkeen luovutin ja ajattelin päivittää matkatarinar myöhemmin.
No, ”myöhemmin” tuli jotakin muuta, joten kirjoittaminen jäi. Seuraavan kerran, kun runosuoni taas sykki, iPadini ilmoitti, ettei se tunne enää Blogger-appia. Voi pyhä sylvi. Pengoin penkomasta päästyäni netin syövereitä löytääkseni ratkaisun, mutta turhaan. Joku appi löytyi, mutta siinä oli liikaa itäeurooppalaiselle vivahtavia nimiä mukana enkä uskaltanut asentaa. Nyt kai olen sitten rasistikin!

Siskokin yritti auttaa, mutta tuloksetta. Paitsi, että hän antoi oivan neuvon. Käski minun mennä Omenakauppaan ja esittää blondia lisättynä vetisellä ajokoirakatseella.
Tein työtä käskettyä ja marssin Kampin Apple-kauppaan. Nuori poika ymmärsi monta kuukautta vaivanneen, yöunet vieneen ja syvälle sieluuni pesiytyneen traumani ja neuvoi a) kokeilemaan blogin käyttöä Chromen kautta tai b) yleensä verkon kautta.

Eilen illalla otin painiotteen blogista verkon kautta, mutta hermot meni. Sain lisättyä kuvia, mutta tekstiä tuottaessani luonnos pomppi hallitsemattomasti ties missä. Välillä en tiennyt mihin kohtaan kirjoitan ja mitä sinne tulee.
Tänään sunnuntaina 4.2.2018 asensin Chromen ja ainakin tähän saakka tämä on antanut kirjoittaa mukisematta.

Jos tämä onnistuu näin, ryhdyn päivittämään sekä Menomonoja että Hyvää ruokahalua - blogejani.