lauantai 16. helmikuuta 2013

Lohi-ceviche

Ceviche on alunperin etelä- ja/tai keskiamerikkalainen ruokalaji, johon käytetään tuoretta, raakaa kalaa (esim. lohta, kuhaa, meriahventa, kampelaa). Cevicheä ei valmisteta lämmittämällä, vaan kypsentämällä kala happoisella limemehulla, sitruunamehukin käy.
Luin netistä, että ceviche on erityisen tyypillistä perulaista ruokaa (inkat?), mutta minun ensikosketukseni kyseiseen herkkuun liittyy ilmiömäiseen meksikolaiseen ystäväämme Rebeccaan.

Olimme (minä, mies, anoppi ja appiukko) hänen vieraanaan äitienpäivänä 2007 Rowland Heightsissä lähellä Los Angelesia. Edellisestä tapaamisesta oli jo ehtinyt vierähtää muutama vuosi, joten Rebecca oli pannut parastaan saadakseen kaukaiset vieraansa tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja viihtymään paahteisissa puutarhapartyissa. Toim.huom.! Viihtymiseen siinä paikassa ei paljon tarvitse!

Reipasotteinen emäntä sekoitti tuoreista mansikoista margaritoja ja maistatti tequilaa sekä huuteli aina väliin ainoaa osaamaansa suomenkielistä sanaa: PERKELE. Puutarhan pöydälle kannettiin toinen toistaan houkuttelevimpia herkkuja, ja niiden joukossa oli myös cevicheä.

Eikä siinä vielä kaikki: puutarhaan marssi mariachi-yhtye soittamaan meksikolaista kansanmusiikkia!



Nyt sitten itse aiheeseen eli lohi-cevicheen, jonka ohjeena käytin ja sovelsin netistä löytämääni Olivia-lehden reseptiä.

Näistä aineksista ceviche syntyy

 
Kuutioin nahattoman lohifileen, ripottelin kuutioiden päälle suolaa ja vähän sokeriakin sekä limeteistä puristettua mehua. Kala alkaa muuttaa välittömästi väriään, kun se joutuu kosketuksiin tuollaisen hapokkaan aineen kanssa. Mielenkiintoista. Tapahtuukohan niin myös, jos lohi ui liian liki limettiä tai sitruunaa?
Sen jälkeen lisäsin kalapalojen sekaan silputtua puna- ja valkosipulia, punaista chiliä ilman siemeniä ja tuoretta inkivääriä. Ja muutamalla pyöräytyksellä massa sekaisin ja jääkaappiin maustumaan max kahdeksi tunniksi.

Ennen tarjoilua lisäsin siihen vielä tuoretta korianteria (cilantro) ja oliiviöljyä lorauksen.


Cevicheannoksen kanssa tarjolla oli avokadoa ja Rezén Leipomon Campaillou-maalaisleipää sekä itävaltalaista Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz 2011 -valkoviiniä. Ihan selvästi lahjapullo - hinnasta päätellen.

2 kommenttia:

  1. Pitääpä tehdä ...ja tätähän sitten syödään varmaan kauhalla? Lusikalla tulee vain paha mieli pienistä suupaloista.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se ihan haarukalla menee, mutta kauhalla toki nopeammin :D

    VastaaPoista