5:2 -dieetin toinen viikko

5:2 -dieetin toinen viikko pyörähti käyntiin vaivoitta. Tein sunnuntaina "ateriasuunnitelman" valmiiksi, joten maanantaina ja keskiviikkona ei ollut muuta kuin annosten rakentamisen vaiva. Tai itse asiassa aamupalat valmistelin jo edellisenä iltana, ettei tarvitse aamutuimaan punnita ja kalkuloida kaloreita.

Dieettipäivien olotila oli samanlainen kuin edellisviikolla. Näläntunteen sai pidettyä loitolla vedellä ja/tai kahvilla. Minulla henkilökohtaisesti pakkasi särkemään päätä puolilta päivin, joka oli merkki nesteen puutteesta.
Maanantai-iltana oli myös päänsärkyä, mutta se haihtui taivaan tuuliin noin puolen tunnin kävelylenkillä kovassa viimassa.

 

Aamiainen:

30 g jälkiuunileipää

1 keitetty kananmuna

100 g rasvatonta ja maustamatonta luonnonjugurttia

25 g sokeroimattomia mustikoita

10 g gluteenitonta mysliä

mukillinen kahvia

 

Päivän aikana taas 2-3 mukillista kahvia.

 

 

Iltapala:

30 g jäävuorisalaattia

80 g tomaattia

60 g broilerin rintafilettä

pari "kierrosta" mustapippuria

100 g maitorahkaa (0,3 %)

70 g ananaspaloja

50 g mustikkakeittoa (vähäkalorinen)

2 g pellavarouhetta

(miehellä lisäksi 5 mustaa oliivia)



5:2 -dieetin ensimmäinen viikko

Päätimme miehen kanssa kokeilla brittilääkäri Michael Mosleyn tunnetuksi tekemää 5:2 -dieettiä, jossa saa syödä viitenä päivänä viikossa mitä lystää ja kahtena päivänä paastotaan.
Paastopäivinä naisten päivittäinen kalorimäärä on max 500 kcal ja miehillä vastaava on 600 kcal.
Paastopäivät eivät saa olla peräkkäisiä päiviä (meillä maanantai ja keskiviikko).

Paastopäivien syömiset saa määritellä itse. Jos päättää syödä kalorinsa suklaana, niin antaa palaa vaan. Sillä ei tosin kovin pitkälle pötkitä. Ruokansa voi syödä myös kerralla tai kaksi kertaa päivässä tai pitkin päivää.

Me päädyimme aamiaiseen ja ilta-annokseen, joka nautitaan noin 12 tuntia aamiaisen jälkeen. Päivän aikana pitää juoda vettä vähintään kaksi (2) litraa, mieluummin enemmän. Me olemme sisällyttäneet annoksiimme myös 3-4 mukillista kahvia päivän mittaan.
Sovimme myös, että viikon molempien paastopäivien ruuat ovat samanlaiset. Ei tarvitse koko ajan säätää.

Alla kuvatut annokset ovat minun kalorimäärällä (500 kcal), miehellä vastaavat ruuat hivenen suurempina annoksina.

Aamiainen:

1 ruisleipäsiivu (Tositumma Reissumies)

2 siivua ylikypsää keittokinkkua

20 g paprikaa

100 g rasvatonta luonnonjugurttia

25 g sokeroimattomia puolukoita

2 g pellavarouhetta

80 g appelsiinia

mukillinen kahvia

 

 

Ilta-annos:

30 g jäävuorisalaattia

100 g tomaattia

50 g kurkkua

50 g paprikaa

100 g raejuustoa (2%)

100 g banaania

2 hapankorppua (100% RuisLuomu)

5 g vähärasvaista oivariinia

 

Omina tuntemuksina voin kertoa, ettei lounaan ja työpaikalla mahdollisesti tarjolla olleiden herkkujen skippaaminen tuntunut lainkaan hankalalle. Aamupäivällä noin klo 9 - 12 välillä suolissa kurni ja tuli rutiininomainen näläntunne, mutta se talttui mukillisella kahvia ja parilla lasillisella vettä.

 

Illan ruuat maistuivat taivaalliselle ja niitä tuntui olevan juuri riittävä määrä.

 

Mielestäni päivän paasto on korvienväli-juttu.

Olemme olleet aikaisemmin muutamaan kertaan viikonmittaisella mehupaastolla, joka on tuntunut sata kertaa karvaammalle - etenkin punajuuri- ja juuresmehupäivinä!!!



Banaaniletut

Silmiini osui ylistyspuheenvuoro banaaniletuille, joten en voinut olla kokeilematta niitä.
Ainesten määrä ei päätä huimaa: banaaneja ja kananmunia sekä maun mukaan sokeria, kaardemummaa, kanelia ...

Minä päädyin kahteen banaaniin, kahteen kananmunaan ja hyppyselliseen sokeria ja kaardemummaa, jota on muuten oltava pullataikinassa ja paljon.

Painelin banaanit ensin haarukalla sellaiseksi vauvamössöksi. Sen jälkeen lisäsin sekaan kananmunat ja mausteet. Sitten vain sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
Paistoin letut paistinpannulla, johon lisäsin voita.

Miehen mielestä hyviä, minun mielestä ei. En tee toistamiseen.

Katkarapupiirakka

Itsenäisyyspäivän aattoillaksi pyöräytin perinteisen katkarapupiirakan. Saattaa olla, että alkuperäinen resepti on Kodin Kuvalehdestä, en muista eikä kopiossakaan näy lähdettä.
Olkoon mistä on, mutta resepti on yksinkertainen, mutta silti erilainen. Olen varioinut piirakkaa esimerkiksi porotäytteellä, jolloin olen tillin sijaan käyttänyt persiljaa sekä lisännyt purjoa ja paprikakuutioita.

Piirakan pohjaan tarvitaan 125 g huoneenlämpöistä voita, 3½ desiä rouheisia sämpyläjauhoja (juuri jauhoissa on se juju!), ½ tl leivinjauhetta, desilitra juustoraastetta ja puoli desiä kylmää vettä.
Pohja-ainekset nypitään taikinaksi, joka painellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Pussillinen (180 g) sulatettuja katkiksia levitetään pohjan päälle.
Täytteen ainekset (purkillinen (2½ dl) 3-juustoa ruokakermaa, 3 kananmunaa, 100 g maustettua tuorejuustoa, 1 tl sitruunapippuria, 1 tl suolaa, runsaasti tillisilppua, 2 dl juustoraastetta) sekoitetaan keskenään ja seon kaadetaan katkarapujen päälle.
Täytteeseen käytettävän tuorejuuston voi valita oman makunsa mukaisesti. Minulla oli tällä kertaa tilli-versio, joten toivottavasti tilli ei hypi silmille piirakasta, koska sitä tuli mukaan myös tuoreena.

Piirakka paistetaan ensin 200-asteisen uunin alatasolla pohjan kypsymisen varmistamiseksi noin 10 minuuttia ja sen jälkeen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Piirakan pinnan pitää saada kunnolla väriä.

Rouheisista sämpyläjauhoista tulee piirakkaan kunnolla suutuntumaa sen sijaan, että pohjan tekisi tavanomaisesti vehnäjauhoista. Tämä versio tuntuu reilusti suolaiselle suupalalle!

Kolmannella uuniin: yy-kaa-koo--- uuniin!

Keskikohta kaipaisi ihan snadisti lisää väriä, mutta tuskin se raaka on

 

 

Katkarapupiirakan huuhteluaineeksi valitsin myös vanhan tutun: Koonunga Hill Chardonnay. Vanha tuttu siksi, että silloin ennen kuin viinit olivat arkipäivää (joskus 90-luvun alussa), Koonunga Hill oli yksi suosituimmista valkkareista ja niin eksoottinen - australialainen.
Penfoldsin Koonunga Hill -viinitarha sijaitsee Barossa Valleyssa lähellä Adelaidea. Olemme käyneet Barossassa, muttei Penfoldsilla.

Kurpitsakeitto

Olen todellinen soppatykki!
Illastimme taannoin siskoni luona ja hän kertoi suunnitelleensa alkuruuaksi kurpitsakeittoa, mutta valitettavasti kaupassa ei ollut ollut juuri sillä kertaa kurpitsaa. Meidän oli tyytyminen Vitello tonnatoon (namskis)!

Minäkin vähän epäilin, että niinköhän löydän enää marras-joulukuun vaihteessa kurpitsaa lähikaupoista. Oletan sen olevan sesonkituote, jota on tarjolla vain Halloween-aikoihin. Paikallisessa S-marketissa ei ollut jälkeäkään kurpitsasta. Tsekkasin vielä viereisen K-supermarketin tarjonnan ja olin jo viittä vaille luovuttamassa, kunnes huomasin ison laatikollisen metsästämiäni myskikurpitsoita (engl. butternut). Kauppareissu pelastettu.

Kurpitsakeiton valmistaminen on helppoa kuin heinänteko, varsinkin nykyisellä traktorinmunatekniikalla - siis se heinänteko. Haastavin osuus on kurpitsan esivalmistelu eli  paahtaminen uunissa. Mitäkö haastavaa siinä paahtamisessa on? No, se aika!

1 myskikurpitsa (noin kilo, minun painoi 1,3 kg)

1 punainen chilipaprika

peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1 reilunkokoinen sipuli

6 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

2 dl kermaa

ripaus muskottipähkinää

suolaa maun mukaan



Kuvasta puuttuu sipuli ja tuo kurpitsa näyttää ihan takapuolelle!



Aluksi halkaisin kurpitsan ja poistin siemenet. En leikkinyt tällä kertaa marttaa ja puhdistanut&paahtanut siemeniä myöhempiä tarpeita varten, vaan heitin ne roskiin.
Lohkoin kurpitsapuolikkaat ja silppusin sekä inkiväärin että chilin ja pyörittelin aineksia oliiviöljyssä.

Paahtamista vaille

Sekoitus sai paahtua uunissa reilun tunnin, jonka jälkeen irrotin (lusikoin) kurpitsalihan kuorista. Kuullotin kattilassa hienonnettua valkosipulia ja tavallista sipulia, joiden joukkoon lisäsin kurpitsamassan, veden ja kasvisliemikuution. Keitos sai hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia, jonka jälkeen surautin massan tasaiseksi sauvasekoittimella.
Lopuksi kaadoin sekaan purkillisen kuohukermaa ja maustoin keiton muskottipähkinällä sekä suolalla.

Keitosta tuli samettisen pehmeää ja täyteläistä. Ehkä paahdettu pekonisilppu antaisi annokselle viimeisen silauksen, mutta menee se ilmankin.

Thaimaalainen kanakeitto

Työpaikan lounasravintolassa oli taannoin thaimaalaista kanakeittoa ja se oli hyvää! Päätin yhdistää sekä työpaikkaruokalan kokemuksen että uumoilla jo tulevaa aurinkolomaa ja testata saavutanko saman makunautinnon kuin töissä tai pääsenkö jo aikamatkalle polttavan auringon alle.

Netti on pullollaan thaimaalaisen kanakeiton ohjeita. Päädyin thaimaalaiseen Tom Khaa Kaihin eli kookos-kanakeittoon.

Tom Khaa Kain ainekset (oikean alakulman lasissa fariinisokeria)

Valmistelin kaikki keiton ainekset etukäteen, koska itse kokkaamisessa ei mene kuin vajaa puoli tuntia. Porkkanat suikaloidaan, inkivääri raastetaan (minä silppusin sen pieneksi), sitruunaruoho silputaan ja valkosipuli hienonnetaan. Poistin chilipaprikoista siemenet ja viipaloin ne. Niinköhän olisi tullut keittoon topia, jos en olisi poistanut siemeniä?

Paistoin broilerisuikaleet oliiviöljyssä ja lisäsin mukaan inkiväärin, sitruunaruohon, valkosipulin ja porkkanasuikaleet. Kääntelin aineksia hetken kuumassa kattilassa. Sen jälkeen heitin kattilaan leikatut chilipalaset, puoli kourallista kaffir-limetin lehtimurskaa, ruokalusikallisen fariinisokeria, puoli litraa vettä, yhden kanaliemikuution ja purkillisen kookosmaitoa.

Tässä vaiheessa tuoksu oli jo huumaava. Annoin keitoksen kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Minulla ei ollut kalakastiketta(!), jolla ohjeessa suositeltiin keitto viimeisteltävän, joten lisäsin hippusen suolaa ja runsaasti tuoretta korianteria koristeeksi.

En päässyt vielä Malakan niemimaan tunnelmiin, mutta aika lähelle. Eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Beaujolais-Villages Nouveau

On siitä appiukostakin ollut jotakin hyötyä! Olen oppinut häneltä, että vuosittain marraskuun kolmantena torstaina tulee myyntiin uuden sadon Beaujolais Nouveau (​[bo.ʒɔ.lɛ nu.vo] tai posiolaisittain vain posolee nuevo).

Beaujolais Nouveau valmistetaan gamay-rypäleestä ja on todellakin ns. uuden sadon viiniä, jota on käytetty vain muutamia viikkoja ennen kuin se pullotetaan ja lennätetään Beaujolaisista Ranskasta ympäri maailman maisteltavaksi.
Beaujolais Nouveaun takia alueen muut viinit eivät saa osakseen sellaista hypetystä, jota ehkä kaipaisivat.

Lueskelin netistä arvioita tämänvuotisesta tuotteesta ja päädyin siihen lopputulokseen, että Beuajolais Nouveau -makuja on monenlaisia. Joku moitti vuoden 2013 viiniä vesitetyksi litkuksi, toisen mielestä se oli yllättävän hyvä siihen nähden minkälaiset olosuhteet Beaujolasissa oli tänä vuonna.
En lähde kertaamaan kenenkään arvioita, vaan kerron omana suutuntumana, että hyvästi viilennettynä kelpo tuote sellaisenaan. En yrittänytkään nauttia sen kaverina mitään syötävää, mutta rohkenen väittää, ettei se olisi huono valinta kinkullekaan.