Ravintola Smör Turussa

Minulle tarjoutui oivallinen tilaisuus viettää joutopäivä tai oikeastaan kaksi Turussa enkä jättänyt sitä mahdollisuutta käyttämättä.Aurinkoisen lauantaipäivän vietin pääosin Aurajoen rantoja tallustellessa ja upeasta kevätilmasta nauttien. Parhaiten pääset jäljilleni lukemalla matkablogiamme, josta selviää niin välivesi- kuin lounaspaikkanikin.

Lauantai-illan illallispaikasta en yllämainitussa blogissa anna pienintäkään vihjettä. Hienoinen salaperäisyys on aina paikallaan.
Turusta löytyy monta kokeilemisen arvoista ja arvostettua ravintolaa, mutta me päädyimme tällä kertaa ravintola Smöriin (os. Läntinen Rantakatu 3).

Ravintolatila on hieman katutason alapuolella, muttei kuitenkaan kellarimainen. Sisustus pelkistetty, muttei kalsea. Omalla persoonallisella tavallaan viehättävä.

Meidät vastaanottanut tarjoilija osoittautui varsinaiseksi sarjatulta suoltavaksi supernaiseksi, joka onneksemme vaihtui toiseen huomattavasti rauhallisempaan kanssasisareensa illan aikana. Melkein hengästyi pelkästään  kuunnellessa kersanttikaroliinan tykitystä.
Meitä palvellut sommelier - nuori mies - taas oli asiantunteva, ystävällinen ja rauhallinen hemmo. Ihailtavaa työskentelyä.

Aluksi meille tarjoiltiin keittiön tervehdys enkä enää muista mitä se oli, mutta hyvää kuitenkin.

Valitsimme muuten yllätysmenun, joka koostui kahdesta alkuruoasta, yhdestä pääruoasta ja jälkiruoasta, mutta ruokalajeja ei välttämättä löydy ravintolan menusta.

Aivan alkuun saimme siikaa, pastisvaahtoa (HUOM! "lempijuomaa"), sahramimajoneesia ja fenkolisalaattia. Ja olihan siinä kampasimpukkaakin! Oi oi, suussasulavaa. Ja tämän kanssa nautimme pfalzilaista valkoviiniä - itseasiassa aika harvoin olemme törmänneet saksalaisiin viineihin menuiden kylkiäisinä tarjottavissa viinipaketeissa.

Seuraavaksi eteemme kiikutettiin lihainen alkuruoka, joka oli muistaakseni porsaanniskaa. Harmittaa ihan itseäkin kirjoittaa muistinvaraisia asioita jälkikäteen ja huomata, että muistiparka pätkii aika pahasti. Samalla siirryttiin punaisiin viineihin ja Ranskaan, itseasiassa Burgundiin.


Pääruokana oli pippuroitua poron paahtopaistia ja juurespyreetä sekä ihanaa runsasta kastiketta. Ja pääruoan kanssa tarjoiltu punaviini oli Rhônen laaksosta.

Kaiken kruunasi jälkiruoka: suklaakakkua ja talon vaniljajäätelöä. Ennen jälkiruokaa saimme vielä amuse bouche-tyyliin pienen herkkupalan, joka tarkoitus on kai virittää makunystyrät jälkiruoan tunnelmiin. Hyvin onnistui.

Jälkiruoka

Kaikella tällä maha tuli täyteen eikä tarvinnut mennä yöpuulle nakkikioskin kautta.
Suosittelen Smöriä kaikille niille, jotka arvostavat hyvää ruokaa ja haluavat käydä muuallakin kuin ketjukuppiloissa.
Smör on viihtyisä eikä ole superkallis ja ruoka on hyvää. Ainoat miinukset kirjaan  kersanttikaroliinasta - vaikkakin liputan muuten kaiken järjestelmällisyyden puolesta - sekä siitä, että pari kertaa tarjoilussa sattui kohtuuton viive illan aikana.
Alkuruokien välissä oli todella reilu tauko, sillä pääruoka tuli samassa paluupostissa, kun toisen alkuruoan lautaisia haettiin pois.
Toinen unohdus tapahtui Markun jälkiruokakahvin kanssa - se tuli vasta erillisestä pyynnöstä, vaikka kuppi kyllä tuotiin pöytään aikanaan.