Konstailematon Kynsilaukka

Käymme kohtalaisen usein ravintolassa syömässä, joka voi olla joidenkin mielestä elitististä, mutta ei meidän mielestä. Huvinsa kullakin.
Ruoka on mukava juttu ja vieläpä hyvin laitettuna erinomaista mahantäytettä.
Olemme rohkeita kokeilemaan uusia paikkoja, joihin palataan uudelleenkin tai mahdollisesti ei. Joukossa on toki ravintoloita, joissa olemme käyneet useinkin, mutta Helsingissä on yksi ravintola, jossa olemme käyneet kymmeniä kertoja koskaan kyllästymättä siihen.
Se on Kynsilaukka ravintola Garlic Punavuoressa (Freda 22) http://www.kynsilaukka.com/. Mielestämme Kynsilaukassa ei koskaan pety. Ruoka on hyvää, sitä on aina riittävästi ja palvelu on ensiluokkaista.
Ymmärtääkseni Kynsilaukassa saa ruokaa myös ilman valkosipulia ja toisaalta tarjolla on valkosipulijäätelöä!

Tämänkertaisella Kynsilaukka-käynnillä Markku käynnisti ateriansa nokkoskeitolla ("Kuumaa ja lempeää"), jonka mausta minä heitin varsin älykkään kysymyksen: "Maistuiko se nokkoselle?" Markku ei osannut vastata, koska hän ei kuulemma ole koskaan maistanut nokkosta au naturel!

Keitto oli kuitenkin hyvää.

Minulle alkupalalautasella tuotiin "Kutun kutsu" eli lämmintä vuohenjuustoa salaattipedillä, seassa viipaloitua mansikkaa. Namïnami.

Pääruoaksi minä valitsin "Ikuisen intohimon", joka on härän sisäseläkettä, papuja ja tummaa kastiketta - veikkaisin punaviinipohjaista. Valkosipuliperunoita tuodaan pöytään aina kulhollinen ja lisää saa pyydettäessä. Pyysin pihvin medium plussana ja sellaisena se tuli. Oi, että oli suussasulavaa.
Markun valinta osui poronlihavartaaseen, jota ei ollut painetussa ruokalistassa, vaan "erikoistarjouksena" listan liitteenä. Hyvin näytti sekin maistuvan  nuhanenäiselle pöytäseuralleni.

Ruoan kanssa joimme pullollisen ranskalaista (Bordeaux) punaviiniä. Viinilista vaihtuu jatkuvasti, joten tätä tarjoilijan suosittelemaa viiniä ei löydy listalta. Sopiva valinta liharuoalle. Tarjoilija dekantoi viinin karahviin, jotta pullon pohjalla ollut sakka saatiin erotettua viinistä. 

Viinipullon pohjalla olevaa sakkaa pidetään virheellisesti huonon viinin merkkinä, jota se ei suinkaan ole. Pulloissa kypsytettyihin viineihin syntyy sakkaa ikääntymisen myötä. Tottakai se on aika ikävää, jos saa sakat suuhunsa, mutta sen voi välttää juuri dekantoimisella.

Minä en käy Kynsilaukassa syömättä jälkiruoaksi lakkaohukkaita ja jäätelöä. Niin tein tälläkin kertaa mustan kahvin kera. Markun jälkiruoka on myös lähes aina sama: kahvi ja VSOP-konjakki!
Tiedäthän, mistä lyhenne VSOP tulee? Vielä Saa Ottaa Pikkusen! Ja oikeasti: Very Special Old Pale.

Ruokailun hinta suhteessa kokemukseen ja nautintoon oli kohdallaan, sanoisin jopa edullinen. Viinipullo maksoi kolmanneksen koko laskusta.

Taaskaan ei ollut kameraa mukana. Milloinkahan minä opin?