sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ravintola Meripaviljonki

Eläintarhanlahdelle Säästöpankinrantaan avattiin huhtikuussa 2015 Helsingin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kelluva ravintola.
Olen katsellut rakennusta työmatkajunan ikkunasta ja miettinyt, milloinkahan ehdimme tuonne syömään. Heinäkuisena perjantaina haaveesta tuli totta.

Kelluvan ravintolan historia on tietenkin suomalaiseen tapaan byrokraattisesti pitkä ja kiemurainen. Eihän se täällä meillä käy vain niin, että joku haluaa rakentaa ravintolan veden päälle. Ei ei. Kyllä ainakin yksi valitusrumba on käytävä ennen kuin lupa irtoaa. Niin luin tässäkin käyneen, mutta nyt Meripaviljonki-niminen ravintola kelluu mielestäni kauniissa maisemissa. Ainakin aurinkoisena heinäkuisena perjantai-iltana ulkoiset puitteet olivat upeat.

Kelluvuudesta vielä, ettei ravintola heilu eikä keinahtele puolelta toiselle. Ihan vakaasti pysyi paikoillaan.



Näkymä Töölöön päin


Näkymä Säästöpankinrannan suuntaan


Päädyimme molemmat alkuruuassa samaan vaihtoehtoon, jonka nimi on yksinkertaisesti Karitsa. Ahvenanmaalaista karitsarilletteä, hedelmächutneyä ja minttuaiolia. Rillette valmistetaan pateen tapaan joko lihan omassa rasvassa tai lihaliemessä keittäen. Lopputulos prässätään muotilla haluttuun malliin. Tavallisimmin ruokalistoilta löytyy ankkarilletteä, mutta Meripaviljongissa oli käytetty karitsaa. Hyvää oli, ja makua lisäsi minttuaioli.
Tarjoilulautaset olivat muuten kivan kuplikkaita!


Pääruuaksi mies valitsi Kuhan, joka oli imatralaista kuhaa, naurista, muikunmätiä ja tilli-voikastiketta. Herkullisen näköinen annos ja makukin oli kuulemma kohdillaan.


Minä valitsin listalta Kuningasravun. Se oli juuri oikealla tavalla valmistettu risotto, jonka kruunasivat suosikkini kampasimpukat ja pieni nökkösellinen kuningasrapua. Meinasi kieli mennä mukana, niin makoisaa se oli. Valitettavasti kuva on tumma.

Minä tykkään risotosta, mutta sitä ei voi kovin usein syödä, koska liiallinen risoton lappaminen rupeaa näkymään keskivartalon kohdalla!


Minun jälkiruoka: Kulta & suklaa. Nam.

Miehelle suklaajäätelöpallo perinteisesti kahvin ja konjakin kanssa.


Oli pakko ottaa kuva erikoisen mallisesta viinilasista. Taisin tarkistaa valmistajankin, että enää en muista sitä. Punkun aromit tulivat hyvin esiin, josko ne tulevat muunkinlaisista laseista.


Ravintola Meripaviljonki on enemmän kuin suositeltava käyntikohde, jos kaipaa miellyttäviä näköaloja, hyvää palvelua ja selkeänmakuista ruokaa. 
Meiltä ravintola saa yhdeksän (9) pistettä. Täydestä kympistä pisteen nappaa hinta. Meripaviljongin hinnoissa on varmasti maisemalisä verrattuna vastaavantasoisiin kilpailijoihinsa Helsingissä.

2 kommenttia:

  1. Hieno rakennus. Maisemalisän ohella luulisin myös rakennuskustannusten vaikuttaneen hintoihin. Jos Helsinkiin vielä joskus tulee kunnon pakkaset ja lahti jäätyy, niin ei parane antaa jäitten tuhota pytingin pohjaa.
    Oliko vaikia nuolla kuplalautanen puhtaaksi? Entäs punkkulasin tyhjennys? Pillillä vai? Veikeän näkösiä molemmat.

    VastaaPoista
  2. Aili Inkeli! Kiitos kommentistasi. Rillettelautasta en nuollut, risottolautasen olisin voinutkin nuolasta puhtaaksi. Tai oikeammin siihen olisi pitänyt työntää koko naama. Punkkulasin tyhjensin tottuneesti päätä tiukasti taaksepäin kallistaen.

    VastaaPoista