Helsingissä on muutamia legendaarisia ravintoloita, jotka eivät killu trendilistojen kärkipäässä, mutta ovat silti suosittuja ja arvostettuja - ja mikä parasta, niissä saa hyvää ruokaa eikä palvelussakaan ole moitteen sijaa. Ennen kuin makumatka Kruununhakaan alkaa, kerron ne ravintolalegendat, jotka ovat mielestäni kokeilemisen arvoisia: Sea Horse eli Sikala Ullanlinnassa, Salve Hietalahdessa ja Solna Munkkivuoressa.
Krunikassa meitä kiinnosti Kolme Kruunua -niminen ravintola (http://www.kolmekruunua.fi/index.php), joka on miljööltään samankaltainen Sea Horsen kanssa. Emme tehneet pöytävarausta, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore, joka osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Lauantai-iltana klo 18 paikkeilla ravintolasali oli täynnä, joten ei auttanut muu kuin ottaa käyttöön vaihtoehto B.
Kolme Kruunua -ravintolaa vastapäätä on Bakfickan (http://www.bakfickan.fi/), jonne olimme yrittäneet saada pöytää joskus pikkujouluaikaan, mutta epäonnistuneet silloin yrityksessämme. Nyt kävi kuitenkin tuuri, kun marssimme sisään. Tilaa oli vaikka isommallekin seurueelle.
Bakfickanin alkupalat ovat tapastyylisiä pikkuannoksia, joita voi valita mieleisensä kolme (3) hintaan 9,90 euroa.
Minä valitsin tuoretta pinaattia ja pecorinoa, vuohenjuustoa ja kirsikkatomaatteja. Hyvää oli, mutta ei ollut moittimista pöytäseuran lohipastramissa ja rapucrostineissakaan.
Pääruoaksi pöydässä valikoituivat niin nieriä, jättikatkiksen pyrstöt kuin Butifarra -tuoremakkara. Herkullista kaikki tyynni. Itse kaipasin lisäkkeeksi risottoa, tosin gambakset maistuivat mainiolta myös Caesar-salaatin kanssa. Kaikkea ei voi saada.
Kolme Kruunua jäi toistaiseksi kokematta, mutta ei naapurikaan huono ollut.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Terälehdet ja Vanamo
Vietimme työpaikalla valmistujais- ja läksiäiskahvitteluhetken.
Toinen työkaveri on opiskellut merkonomiksi työn ohella ja urakka saa päätöksensä perjantaina 3.6.
Toinen työkaveri puolestaan teki rohkean ratkaisun sanomalla itsensä irti ja aikoo ottaa suunnan Pohjois-Savoon Kiuruveelle.
Isoja asioita molemmat. Opiskelu vaatii oman osansa arjessa ja joskus pyhänäkin, mutta vanhan sananlaskun mukaan "ei oppi ojaan kaada" ja aikuisiän opinnoista voi sanoa "non scholae, sed vitae discimus".
Tämän tekstin otsikko "Terälehdet ja Vanamo" johtuu siitä, että annoimme molemmille lahjaksi Kalevala Korun korut. Tuleva kiuruvetinen sai Terälehdet-kaulakorun ja merkonomi Vanamo-korvakorut sen vuoksi, että hänen toinen nimensä on Linnea. Vanamon latinankielinen nimi on Linnaea Borealis. Nokkelaa, eikö totta!
Toinen työkaveri on opiskellut merkonomiksi työn ohella ja urakka saa päätöksensä perjantaina 3.6.
Toinen työkaveri puolestaan teki rohkean ratkaisun sanomalla itsensä irti ja aikoo ottaa suunnan Pohjois-Savoon Kiuruveelle.
Oravanpyörästä pois hyppääminen vaatii myös päättäväisyyttä ja etenkin oman itsensä kuuntelemista. Löysinpä tähänkin kohtaan sopivan aforismin: "Voiko olla turhempaa taakkaa kuin eilisen murheet. Joskus vain on jätettävä kaikki entinen, aloitettava alusta ja katsottava rohkeasti eteenpäin!"
Ja kahvin kanssa oli iloinen-leipuri-sisareni loihtima kesäloma-aiheinen kakku http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/05/laksiais-ja-valmistujaiskakku.html, jonka päälle oli taiteiltu Kiuruvesi-viitta ja toiselle kulmalle merkonomihattu.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua
Nyt oli aihetta keittää mitalikahvit.
Minä osallistuin elämäni kolmanteen puolimaratoniin 7.5.2011. Aikaisemmat puolimaratonkokemukset ovat viime vuodelta: Helsinki City Run (HCR) silloinkin ja Espoon rantamaraton.
Markku kisasi maratonia seuraavana viikonloppuna Kuusamossa kahvakuulan SM-kisoissa ja sijoittui kolmanneksi eli pronssimitali killui kaulassa. Ei kuitenkaan tehnyt kuuluisaa ilmaveiviä kotiin palatessaan.
Päätimme järjestää niin maratonradan varressa kannustaneille että muille hengessä mukana olleille karonkan, jossa juotiin lopulta myös ne kahvit, mutta pääpaino olisi pikkupurtavassa ja nesteytyksessä.
Kamera oli valmiina buffet-pöydän ääressä, mutta niin vain jäi taas kuvat ottamatta. Lukijan mielikuvitukselle on siis taas käyttöä.
Buffet-tarjoilu sisälsi
- jokirapu-Caesarsalaattia, jonka tilasin Stockalta
- välimerellistä salaattia, johon laitoin jääsalaattia, rucolaa, vuonankaalta, salaattimixiä, basilikaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, vähän kurkkua ja kesäkurpitsaa, oliiveja ja mozzarellaa
- omin käsin pyöriteltyjä lihapullia (puolet poroa, puolet kevytjauhelihaa)
- prinssinakkeja ja kaupan perunasalaattia
- grillattua broileria siivuina ja texmex-maustettua kermaviiliä
- mozzarella-tikkuja (pakaste)
- patonkia
- olutta, punkkua ja valkkaria.
Melkein kaikki meni, mutta kyllä aika monta kertaa pitää kehottaa santsaamaan.
Minä osallistuin elämäni kolmanteen puolimaratoniin 7.5.2011. Aikaisemmat puolimaratonkokemukset ovat viime vuodelta: Helsinki City Run (HCR) silloinkin ja Espoon rantamaraton.
Markku kisasi maratonia seuraavana viikonloppuna Kuusamossa kahvakuulan SM-kisoissa ja sijoittui kolmanneksi eli pronssimitali killui kaulassa. Ei kuitenkaan tehnyt kuuluisaa ilmaveiviä kotiin palatessaan.
Päätimme järjestää niin maratonradan varressa kannustaneille että muille hengessä mukana olleille karonkan, jossa juotiin lopulta myös ne kahvit, mutta pääpaino olisi pikkupurtavassa ja nesteytyksessä.
Kamera oli valmiina buffet-pöydän ääressä, mutta niin vain jäi taas kuvat ottamatta. Lukijan mielikuvitukselle on siis taas käyttöä.
Buffet-tarjoilu sisälsi
- jokirapu-Caesarsalaattia, jonka tilasin Stockalta
- välimerellistä salaattia, johon laitoin jääsalaattia, rucolaa, vuonankaalta, salaattimixiä, basilikaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, vähän kurkkua ja kesäkurpitsaa, oliiveja ja mozzarellaa
- omin käsin pyöriteltyjä lihapullia (puolet poroa, puolet kevytjauhelihaa)
- prinssinakkeja ja kaupan perunasalaattia
- grillattua broileria siivuina ja texmex-maustettua kermaviiliä
- mozzarella-tikkuja (pakaste)
- patonkia
- olutta, punkkua ja valkkaria.
Melkein kaikki meni, mutta kyllä aika monta kertaa pitää kehottaa santsaamaan.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Pääsiäispöydässä
Vietimme kevään juhlaa kotinurkissa sukulaisten seurassa. Ja söimme hyvin - tai ainakin paljon.
Valmistauduin henkisesti pääsiäiseen suunnittelemalla etukäteen, että mitä pääsiäisviikonloppuna yleensä syötäisiin.
Olisiko tarjolla lammasta ja millä tavalla, mahdollisesti kalaa ja mikähän Ahdin valtakunnan herkku löytäisi tiensä ruokapöytäämme. Muna ja kana vai kumpi oli ensin - molemmat kuuluvat tietenkin myös paaston jälkeiseen juhlaan. Ja mämmiä on oltava, kermalla ja sokerilla, kiitos.
Henkisen virittäytymisen jälkeen laadin ylimalkaisen menukoosteen, jossa oli jokaiselle päivälle alku-, pää- ja jälkiruoka. Sitten ostoksille Hakaniemen halliin, josta haaviin tarttui mm. nieriää, joka ei ole merikala eli ei varsinaisesti Ahdin valtakunnasta, koska Ahti on meren jumala. Pohjoisen järvikala kuulemma.
Pitkäperjantaina myöhäinen lounas koostui Crème Ninonista (shamppanjahernekeitto), karitsan kyljyksistä, paahdetusta bataatista ja mämmistä.
Halusin tehdä alkuruoaksi keiton enkä ole koskaan tehnyt mainittua hernesoppaa, joten ajattelin uhmata kaikkia keittiötaiteen sääntöjä kokkaamalla jotakin, jota en ole koskaan koeponnistanut. Se on kokin tietoinen harakiri, että tekee näin. Olen edelleen hengissä!
Crème Ninon keitetään pakasteherneistä, siis niistä vihreitä viheliäisistä pampuloista, jotka pakenevat taitavasti haarukkaa lautasella. Juuri näiden pakasteherneiden epäviehkouden vuoksi olen suhtautunut shamppanjahernekeittoon epäilevästi.
Aluksi kuullotetaan voissa salottisipulia, valkosipulia ja yksi peruna kuutioituna. Sen jälkeen lisätään kasvisliemi ja annetaan kiehua hiljaa poreillen vartin verran.
Keitokseen lisätään pari pussia herneitä, vähän suolaa ja hippusellinen valkopippuria. Haudutetaan hetki.
Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella ja annetaan kiehahtaa.
Juuri ennen tarjoilua siihen lisätään ½ desiä shamppanjaa ja desin verran vaahdotettua kermaa.
Lautaselle vielä koristukseksi rapeaa pekonisilppua ja pieni tilkka kermavaahtoa.
Minä en käyttänyt Crème Ninoniin shamppanjaa, vaan espanjalaista cavaa (Can Vendrell Cava Brut á 12,99 euroa), jonka olin ostanut Lauttasaaren Alkosta heräteostoksena.
Lankalauantaina lounasmenussa luki grillattua halloumijuustoa salaattipedillä, grillattua nieriää, parsaa hollandaise-kastiketta ja jälkiruoaksi mangolimemousse.
Halloumijuusto on tuttavuus vuodelta 1999, jolloin olimme lomamatkalla Kyproksella. Tilasimme allasbaarissa lounaaksi hampurilaiset, joiden välissä oli tätä ihanaa suolaista herkkua. Ohjeissa sanotaan, että juustoa pitäisi liottaa liian suolaisuuden poistamiseksi, mutta minä en tee sitä. Yritän kompensoida halloumin suolan muuten neutraaleilla mauilla, niinkuin tässä tapauksessa salaatilla.
Jälkiruoka oli pettymys. Sorruin mainonnan uhriksi. Yhteishyvän ruokalehtisessä oli muka oikein houkutteleva kuva mango-limemoussesta, mutta lopputulos ei vastannut mielikuvaa. Ruokalehti lensi kaarella roskiin.
1. pääsiäispäivän pääruoaksi suunniteltu poronpaisti joutui jo lauantai-iltana olutkylpyyn eli sulanut paisti sai liota keskioluessa yön yli ennen kuin poistin siitä kalvot, maustoin sen, kiedoin pekoniin ja sidoin paistettavaksi. Reilu 1½ tuntia paistopussissa maustepippureiden ja sipulilohkareiden kanssa teki tehtävänsä.
Poronpaistin kaverina oli valkosipuliperunoita, pikkuporkkanoita ja punaviinikastiketta. Ja jälkiruoaksi mämmiä.
Alkuruokana tarjotusta sieni-juustokeitosta oli tarkoitus tulla kuva tähän, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa, kun koko kattilallinen keittoa oli lusikoitu parempiin suihin.
Toisena pääsiäispäivänä meidät oli kutsuttu kehäkolmosen ulkopuolelle syömään - parsaa, hirvenpaistia ja naminami-jälkiruokaa (sitruunainen pashajäätelö), jonka ohje löytynee http://www.valioreseptit.fi/ -osoitteesta.
Ulkopaikkakunnan kahvipöydässä saimme nauttia myös mieheni 45-vuotissynttärin kunniaksi leivottua Kahvakuulakakkua http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/04/kahvakuulakakku.html.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Ongelmia kommentoinnissa - tässä ohje
Oletko jättänyt kommentoimatta tätä blogia sen vuoksi, että se on niiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa?
Huomasin itsekin, että tämän blogin kommentoiminen on monimutkaisempaa kuin esimerkiksi http://www.helenamarkku.blogspot.com/ -blogiin kommenttien jättäminen. Liekö vika piilee blogien perustamisajankohdassa tms, mutta vaikeuksia on kuulemma ollut.
No. Hätä ei ole tämännäköinen, se on punainen ja pyöreä.
Tässä ohjeet kaivatuille kommenteille:
Valitse kommentoitavan tekstin alareunasta kommenttien määrä (esim. 0 kommenttia) > klikkaa sitä.
Kirjoita, mitä sinulla on sydämelläsi.
Valitse "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta "Nimi/URL-osoite" ja kirjoita "Nimi"-kohtaan oma nimesi tai haluamasi/tunnistettava nimimerkki.
Klikkaa sen jälkeen "Esikatselu"-namiskuukkelia.
Toista ruudussa annettu kirjainyhdistelmä vaadittuun kohtaan.
Klikkaa lopuksi "Lähetä kommentti" -painiketta.
A vot, nyt onnistuu.
Onnistuiko?
Huomasin itsekin, että tämän blogin kommentoiminen on monimutkaisempaa kuin esimerkiksi http://www.helenamarkku.blogspot.com/ -blogiin kommenttien jättäminen. Liekö vika piilee blogien perustamisajankohdassa tms, mutta vaikeuksia on kuulemma ollut.
No. Hätä ei ole tämännäköinen, se on punainen ja pyöreä.
Tässä ohjeet kaivatuille kommenteille:
Valitse kommentoitavan tekstin alareunasta kommenttien määrä (esim. 0 kommenttia) > klikkaa sitä.
Kirjoita, mitä sinulla on sydämelläsi.
Valitse "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta "Nimi/URL-osoite" ja kirjoita "Nimi"-kohtaan oma nimesi tai haluamasi/tunnistettava nimimerkki.
Klikkaa sen jälkeen "Esikatselu"-namiskuukkelia.
Toista ruudussa annettu kirjainyhdistelmä vaadittuun kohtaan.
Klikkaa lopuksi "Lähetä kommentti" -painiketta.
A vot, nyt onnistuu.
Onnistuiko?
Kevätherkku
Tähän aikaan vuodesta, siis huhtikuussa ja viimeistään toukokuun alussa, alkaa parsahammasta kolottaa. Sisareni oli tehnyt jo viikko sitten parsaa http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/04/valkoista-parsaa-tomaatti.html, joten minulle tuli hienoisia suorituspaineita, että missäs se minun parsanhimoni luuraa!
Kävin perjantaina Hakaniemen hallissa alustavilla pääsiäisostoksilla (http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppiaat/toolonkala.htm, http://www.ehakkarainen.fi/) ja ostin sekä lammasta että lohimedaljonkeja, jotka olikin tarkoitus syödä tänä viikonloppuna.
Olisin ostanut myös kokonaisen kirjolohen pääsiäiseksi valmiiksi, mutta kauppiaspa ei myynyt. Hän sanoi, että tähän aikaan kirjolohi ei ole parhaimmillaan ("huono kala, kutukala", hän sanoi vähän huonolla suomella). Miksikö olisin halunnut ostaa kokonaisen fisun? No, sen vuoksi, että se on mielestäni maailman helpointa valmistaa äidin antamin ohjein ja siitä riittää isommallekin joukolle.
Sunnuntailounaaksi meillä oli lohimedaljonkeja, vihreää parsaa, hollandaisekastiketta ja vihersalaattia. Karppausruokaa parhaimmillaan.
Töölön Kalan medaljongit ovat SUURIA. Ostin niitä kaksi meille kummallekin, mutta hädin tuskin saimme ahdettua itseemme 1½ per naama.
Aivan ensimmäiseksi valmistin vihersalaatin (erilaisia salaatteja, kurkkua, luumutomaatteja ja mustia oliiveja). Jokainen syöjä saa lisätä makunsa mukaan oliiviöljyä ja mustapippuria pöydässä.
Seuraavaksi valmistin hollandaisekastikkeen PUSSISTA. Sulatin 50 g voita ja sekoitin siihen 2½ desiä kevytmaitoa, johon olin sekoittanut pussin sisällön. Keittelin seosta muutaman minuutin sekoitellen välillä, ettei pala pohjaan, koska keitoksessa oli maitoa.
Sisareni on antanut minulle oivan vinkin liittyen juuri kastikkeiden tekoon: sekoita suuruste aina ensin nesteeseen ja lisää vasta sitten keitokseen. Tällä tavalla vältät kokkareet kastikkeessa. Vakuutan, että toimii.
Sen jälkeen paistoin lohimedaljonkeja pari kolme minuuttia puoleltaan VOISSA, vaikka rasvaisesta kalasta onkin kysymys. Ihminen tarvitsee rasvaa, että muisti pelaa ja että keho uskaltaa polttaa rasvaa, kun se tietää saavansa sitä jostakin!
Samaan aikaan, kun aloitin lohen paistamisen, laitoin kuoritut vihreät parsatangot kevyesti suolattuun veteen kiehumaan vajaaksi viideksi (5) minuutiksi. Parsojen kypsyyden voi todeta vaikkapa veitsenkärjellä, mutta sanoisin, että kevätparsalle sopiva keittoaika hiljaisella tulella on noin 3-5 minuuttia. Parsahan saa olla hieman al dente, mutta ei missään tapauksessa lötkö löllerö.
Koko komeus oli koossa.
Aterian kruunuksi avasimme valkoviinipullon (Castillo de Molina, Chardonnay 2010 Reserva) - pullon etiketin mukaan täydellinen valinta lohelle ("the perfect match for fish like salmon or trout"). Taidanpa ostaa uuden pullon seuraavalla tilillä.
Kävin perjantaina Hakaniemen hallissa alustavilla pääsiäisostoksilla (http://www.hakaniemenkauppahalli.fi/kauppiaat/toolonkala.htm, http://www.ehakkarainen.fi/) ja ostin sekä lammasta että lohimedaljonkeja, jotka olikin tarkoitus syödä tänä viikonloppuna.
Olisin ostanut myös kokonaisen kirjolohen pääsiäiseksi valmiiksi, mutta kauppiaspa ei myynyt. Hän sanoi, että tähän aikaan kirjolohi ei ole parhaimmillaan ("huono kala, kutukala", hän sanoi vähän huonolla suomella). Miksikö olisin halunnut ostaa kokonaisen fisun? No, sen vuoksi, että se on mielestäni maailman helpointa valmistaa äidin antamin ohjein ja siitä riittää isommallekin joukolle.
Sunnuntailounaaksi meillä oli lohimedaljonkeja, vihreää parsaa, hollandaisekastiketta ja vihersalaattia. Karppausruokaa parhaimmillaan.
Töölön Kalan medaljongit ovat SUURIA. Ostin niitä kaksi meille kummallekin, mutta hädin tuskin saimme ahdettua itseemme 1½ per naama.
Aivan ensimmäiseksi valmistin vihersalaatin (erilaisia salaatteja, kurkkua, luumutomaatteja ja mustia oliiveja). Jokainen syöjä saa lisätä makunsa mukaan oliiviöljyä ja mustapippuria pöydässä.
Seuraavaksi valmistin hollandaisekastikkeen PUSSISTA. Sulatin 50 g voita ja sekoitin siihen 2½ desiä kevytmaitoa, johon olin sekoittanut pussin sisällön. Keittelin seosta muutaman minuutin sekoitellen välillä, ettei pala pohjaan, koska keitoksessa oli maitoa.
Sisareni on antanut minulle oivan vinkin liittyen juuri kastikkeiden tekoon: sekoita suuruste aina ensin nesteeseen ja lisää vasta sitten keitokseen. Tällä tavalla vältät kokkareet kastikkeessa. Vakuutan, että toimii.
Sen jälkeen paistoin lohimedaljonkeja pari kolme minuuttia puoleltaan VOISSA, vaikka rasvaisesta kalasta onkin kysymys. Ihminen tarvitsee rasvaa, että muisti pelaa ja että keho uskaltaa polttaa rasvaa, kun se tietää saavansa sitä jostakin!
Samaan aikaan, kun aloitin lohen paistamisen, laitoin kuoritut vihreät parsatangot kevyesti suolattuun veteen kiehumaan vajaaksi viideksi (5) minuutiksi. Parsojen kypsyyden voi todeta vaikkapa veitsenkärjellä, mutta sanoisin, että kevätparsalle sopiva keittoaika hiljaisella tulella on noin 3-5 minuuttia. Parsahan saa olla hieman al dente, mutta ei missään tapauksessa lötkö löllerö.
Koko komeus oli koossa.
Aterian kruunuksi avasimme valkoviinipullon (Castillo de Molina, Chardonnay 2010 Reserva) - pullon etiketin mukaan täydellinen valinta lohelle ("the perfect match for fish like salmon or trout"). Taidanpa ostaa uuden pullon seuraavalla tilillä.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Viikonloppumatkalla Genèvessä
Teimme viikonloppumatkan Genèveen, joka sijaitsee Sveitsin Genève-nimissä kantonissa Genève-järven länsikärjessä Rhône-joen luusuassa. Tuliko jo riittävästi Genève -sanoja? ja oppia ikä kaikki: luusua tarkoittaa järvestä alkavan joen alkunielua!
Sveitsiläinen keittiö on yleisesti ottaen tunnettu raskaista juustoisista ruoistaan (raclette, fondue), mutta tosiasiassa ruokakulttuuri vaihtelee alueittain melko tavalla. Riippuen alueesta ruokaan käytetään paljon myös perunoita, juureksia, vihanneksia ja rasvaista lihaa.
Majapaikkamme Edelweiss-hotellin ravintola on kaupungilla kuuluisa hyvästä sveitsiläistyyppisestä ravintolastaan, joka kyllä valitettavasti tuntui nenään hotellin ala-aulassa pitkin päivää. Haju johtui juustoruokien kuumentamisesta synnyttämästä kärystä.
Illastimme tuloiltanamme alakerran ravintolassa. Markun annos oli makkaraa, juustoa ja perunoita, minä sen sijaan valitsin lampaankyljyksiä, jotka oli valmistettu erikoisesti. Niissä ei ollut sitä normaalisti lampaankyljyksessä törröttävää luuta, vaan ne olivat pienenpieniä pihvejä.
Kyytipojaksi otimme pullollisen paikallista punaviiniä. Sveitsiläiset viinit eivät ole maailmankuuluja, joka ei tarkoita etteivätkö ne olisi hyviä. Miksi tämän lilliputtimaan viinit olisivat jotenkin huonompia kuin naapuri-Itävallan?Genèvestä Berniin matkatessamme panimme merkille, että järven rantatöyräillä on tosi paljon pieniä viinitarhoja ja aina silloin tällöin laajempiakin viljelmiä.
Illallisen kruunasi alppitorven töräyttely ja lehmänkellojen soitto!
Lauantaipäivänä kiertelimme vanhassa kaupungissa ja lounastimme romanttisissa merkeissä Ristorante Romanticassa! Kuvassa herkullinen vuohenjuustosalaatti.
Illallispaikan katsoimme jo päivällä valmiiksi. Se oli intialainen ravintola, vain muutaman askeleen päässä majapaikastamme. Pidämme yleensä sääntönä sitä, että menemme sellaisiin ravintoloihin tai kahviloihin, joissa on muitakin asiakkaita.
Tässä tapauksessa ko. sääntö ei pitänyt täysin kutiaan. Kaikki muut asiakkaat olivat intialaisia, jotka olivat katsomassa Intia ja Sri Lankan välistä kriketin maailmanmestaruusloppuottelua!!! Mellakka oli välillä melkoinen. Me taisimme olla ainoat maksavat asiakkaat.Tarjoilijapoika oli ystävällinen, mutta hänelläkin tahtoi tuhraantua aikaa television säätämisessä ja itse pelin seuraamisessa. Ruoka oli intialaiseen tyyliin hyvää ja tulista, niinkuin oli tilattukin. Hinta-laatu-suhde kunnossa.
Sunnuntaina nousimme junaan ja matkasimme Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin.
Markku sanoi haluavansa pizzaa. Lyhyen lämmittelykierroksen jälkeen päädyimme Bärenplatzille eli Bernin vanhan kaupungin keskusaukiolle ja siellä aurinkoiselle ulkoterassille.
Markku tutki ruokalistaa ja totesi pettyneenä " ei täällä saa pitsaa!. Väitin vastaan, että varmaan saa, koska tuossa ja tuossa ja tuossa pöydässä syödään pitsaa.
Tarkempi ruokalistan tutkiskelu paljasti, että täällähän saa Flammkuchenia (Flam Bernoise) - siis saksalaisten pitsaa, joka tuotiin tarjolle vaneripalasen päällä. Nokkelaa.
Voitte arvata loittoniko napa selkärangasta, kun tämän annoksen veteli huiviin? Yksikin olisi riittänyt per kaksi sierainparia, mutta eipä sitä siinä nälissään tilatessa tajunnut.
Yhtä paikkaa on pakko kehua Genèvessä: Bar Seven Arts, os. 25 Rue de Monthoux. Taitaa olla avoinna vain iltaisin. Meidän mielestä baarin ja pubin risteytys, painottuu ehkä enemmän kuitenkin baarin puolelle. Hyvä olut- ja viinivalikoima ja ennen kaikkea erinomainen palvelu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)