Täydellisyyden tavoittelua

Kotikokillakin ruokahalu kasvaa syödessä! Mietin, että saisinkohan loihdittua illallista, johon kuuluisi sekä "keittiön terveiset", alku-, pää- ja jälkiruoka että välijuustot. Kummakos tuo on suunnitella normi kolmen ruokalajin menu ja väliin juustot, mutta keittiöntervehdyksen kanssa meinasi tulla tenkkapoo.

Amuse-bouche tai titbit niinkuin amerikkalainen sanoisi, on makunystyröiden herättelemiseksi tarkoitettu suupala, jota ei kerrota ruokalistalla. Keittiömestari loihtii sen kulloinkin saatavilla olevista aineksista. Minun amuse-boucheidea oli niin uusi, etten osannut loihtia sitä senhetkisistä jääkaapin antimista (kananmunia, sinappia, leipää, voita, maitoa), vaan päädyin pienenpieniin palasiin yrttipateeta, karpalohilloa ja pakastekarpaloita.

Varsinaisen illallisen aloitti ravintola Saaresta varastettu idea Patruunan pursieväästä: Maalahden limppuviipaleella kantarellimuhennosta ja päällä rapeaksi paistettu pekonisiivu. En kostuttanut leipää ollenkaan eikä se sitä kaivannutkaan.
Kylläpäs se piti olla hyvää - sanoisin, että melkeinpä parempaa kuin alkuperäinen pursieväs.

Pääruokana oli tällä kertaa karitsan sisäfilettä, joka näyttää kuvassa merihevoselta tai ... joltain muulta. Karitsan lisäkkeenä oli itse tehtyä tsatsikia ja kaupan barbeque-perunoita.
Paistoin karitsan pötkylöihin pannulla hyvän värin ja siirsin ne perunoiden paiston loppuvaiheessa uuniin muhimaan niin, että ne olivat suussasulavia.
Tsatsikin värkkäsin tuoreesta kurkusta, turkkilaisesta jugurtista, valkosipulista, sitruunanmehusta, hunajasta, oliiviöljystä, suolasta, mustapippurista, tuoreesta mintusta ja tillistä.
Valutin raastettua kurkkua siivilässä tovin, mutta loppujen lopuksi puristelin vedet pois käsipelillä. Sekoitin kaikki aineet suolaa lukuunottamatta ja annoin maustua jääkaapissa yön yli ja vasta juuri ennen tarjouilua lisäsin suolan.
Todella aidon tsatsikin makuista ja sopi tosi hyvin karitsan lihan kanssa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tarjosin myös juustoja, joista ei ole kuvaa. Valintani olivat perusvarmat brie ja tuhkaraitajuusto (Morbier) sekä uusi tuttavuus goudatyyppinen olutjuusto.

Jälkiruoan kohdalla menin siitä, mistä aita on matalin: puutarhavadelmia, pensasmustikoita ja vaahdotettua vaniljakastiketta. Kuvassa pulleat vatut pääsevät oikeuksiinsa!