Maaliskuiseksi lauantai-illaksi olimme ensin suunnitelleet muuta, mutta sitten ohjelmaan tuli ohjelmanmuutos. Pöytävarausta soittaessani ajattelin, etten onnistu niin lyhyellä varoitusajalla, mutta pessimismini olikin turhaa.
Ravintola Mechen taustajoukkoihin kuuluu mm. Ravintola Olon ravintoloitsija Pekka Terävä, jonka perusteella odotuksemme olivat korkealla. Joskin on korostettava, että Terävä on todellakin taustalla ja osakkaana eikä suinkaan paikan päällä hääräämässä. Mutta silti.
Mechen paikalla oli aiemmin Kerhonen -niminen kulmakuppila, jossa siinäkin oli aikanaan ihan kohtuullista ruokaa, mutta viimeisinä aikoina se taisi olla enemmänkin juottola.
Mechen ruokalista on suppea ja valikoima poikkeuksellinen. Siellä saa tämän hetken supersuosikkia: pollea eli hevosta!
Me jätimme hevosenlihan tällä kertaa kokeilematta. Ei siitä syystä, etteikö se olisi hyvää, mutta päätimme maistella pfalzilaisen viinitilan tuotteiden ympärille rakennettua menukokonaisuutta.
Pfalz (Rheinland-Pfalz) sijaitsee Lounais-Saksassa Ranskan rajan tuntumassa ja varmasti yksi Saksan kuuluisimpia viinialueita.Weingut Friedrich Beckerin viinitilan erikoisuus on sen poikkeuksellinen sijainti. Osa viinitilan tarhoista sijaitsee Ranskan puolella (Alsace), joka selittää sekä saksalaiset että ranskalaiset rypälelajikkeet. Beckerin viinit kuuluvat Saksan palkituimpiin viineihin emmekä mekään sitä kiistä.
Ravintola Mechen juoma-asiantuntija oli ollut kuulemma viime vuonna Friedrich Beckerin viinitilalla sadonkorjuuaikaan ja ihastunut tilan tuotteisiin siinä määrin, että loi niiden ympärille menun.
Aivan aluksi meille tuotiin uunituoretta talonleipää. Varsinainen menu alkoi marinoidulla mustekalalla, merilevällä ja kylmällä merileväliemellä, kyytipoikana silvaner-rypäleistä valkoviiniä.
Seuraavaksi oli vuorossa Viskilän tilan kukonpoikaa ja herkullista rakuunapyreetä. Nam. Kukonpojan kanssa tarjoiltiin chardonnayta, joka oli raikasta, mutta silti tunnisti chardonnayksi.
Varsinainen pääruoka oli savustettua porsaaniskaa ja lämmintä Waldorfin salaattia. Kerrassaan loistava kokonaisuus. Possunliha oli prässätty kiekon mutoon.
Possun kanssa lasiin kaadettiin Spätburgunder-punkkua, joka oli pinot noir-tyyppinen ja sopi sen takia lihan kanssa täydellisesti.
Jälkiruokana menussa oli valkosuklaata ja limeä. Jälkiruokaviininä makea riesling. Ihana loppuhuipennus, vaikkemme makeiden viinien ystäviä ollakaan.
Ravintola Meche saa meiltä 9½ pistettä eli vastasi ennakko-odotuksia! Ruoka oli todella hyvää ja maistuvaa, miljöö rauhallinen ja palvelu ensiluokkaista.
Puolikkaan pisteen takamatka tulee ehkä siitä, että niinköhän ravintola säilyy Töölössä niin vähäisellä asiakasmäärällä. Lauantai-iltana asiakkaita oli muutamassa pöydässä, mutta huomattavasti enemmän olisi mahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti