Kreikkalainen ravintola Minos

Lähdimme työkavereitten kanssa ulos syömään! Emme ole turhan usein olleetkaan missään yhdessä. Kaikilla tuntuu olevan aina kiire kotiin ja suurimman osan kotimatkakin suuntautuu poispäin Helsingistä, joten perjantain alkuillan parituntinen oli hyvinkin tervetullut juttu.

Olen itse käynyt pari kolme kertaa aiemmin Minoksessa, mutta aina vaan tuolla muistilokeroissa on ensimmäinen kerta, joka ei ollut kulinaarisesti vaikuttava. En enää tarkalleen muista, mikä ensivaikutelmassa tökki, mutta kovalevylle on piirtynyt jotakin tuntosarvet herkistävää. Silti olen työntynyt ravintolaan toistamiseenkin.
Mietimme porukalla, että Helsingissä ei taida olla kovin montaa kreikkalaista ravintolaa. Joskus aikoinaan on ollut El Greco Eteläespalla ja joku vanhan miehen pitämä pikkuravintola Roballa, mutta kumpaakaan ei enää ole.

Viiden maissa mennessämme ravintolasalissa ei ollut kuin pari muuta asiakasta - lasitetun ulkoterassin tilannetta en tarkistanut. Minoksessa viettämämme reilun parituntisen aikana sali täyttyi liki viimeistä pöytää myöten. Hyvä niin, sillä tänä päivänä ravintolabisneskään ei ole mikään kultakaivos eikä tyhjät tuolit tuota mitään!
Meitä palveli nuori mies, joka ei osannut suomea kuin muutaman sanan. Kattavamman suomenkielisen palvelun saimme hyväntuuliselta vähän varttuneemmalta herrasmieheltä, jolla oli pilkettä silmäkulmassa.

Ruokalistalla olisi ollut useampiakin herkkuja, mutta valitsin alkuun Saganakin, joka on leivitettyä kefalotyrijuustoa. Olisin ehkä kaivannut, että lautasella olisi ollut muutakin kuin kolme juustotikkua. No, olihan siinä sitruunasiivu ja vähän leikattua persiljaa. Toisekseen, eipähän alkuruoka vienyt tilaa pääruualta!

Pääruokavalinta meinasi osoittautua vaikeaksi rastiksi. Otanko naudanpihviä vai karitsanpaistia tai -kyljyksiä? Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon enkä pettynyt.
Annos oli iso, kyljykset olivat sopivan medium ja kaikin puolin muutenkin maukkaita. Lisäkkeenä oli muutamia lohkoperunoita.

Aika harvoin sorrun jälkiruokaan ravintolassa, mutta tein sen taas :-D
Suklaatryffelijäätelöä  suklaakastikkeella! Sanoin, että keittiö taisi tyhjentää koko suklaatryffelijäätelöboksin minun lautaselle, niin valtava keko herkkua tuotiin eteeni. Onneksi otin tuplaespresson, että sain huuhdeltua jäätelöä alas.

Ruokajuomaksi valitsin chileläistä Leyda Reserva Cabernetia, joka ei ollut ollenkaan huono valinta.

Minun ei tietenkään tarvitsisi pisteyttää käyntiäni, mutta teen sen silti. En pääse ensivaikutelmastani eroon varmasti koskaan, mutta kyllä Ravintola Minos ansaitsee tämänkertaisen käynnin perusteella 8+.
Palvelu oli kohteliaan ystävällistä. Ruoka kokonaisuutena hyvää, muttei erinomaista. Ulkoterassilla olisi varmasti mukava ruokailla ja katsella samalla aukion ihmisvilinää.