lauantai 5. toukokuuta 2018

Kalifornian auringon alla

Testaan onnistuuko blogitekstien kirjoittaminen ja julkaiseminen enää ollenkaan. Olen ollut Applen pakottamana paitsiossa ja nyt testaan normaalia pc:tä. Jos tämä onnistuu, marssin läppärikauppaan ja ostan itselleni jonkun pienen ja näppärän laitteen, jolla voin jatkaa kirjallisia harrastuksiani.
iPadini eikä muutkaan Omena-laitteet ole yhteistyökykyisiä Bloggerin kanssa, varmaankin omasta mielestään perustellusti, mutta minun mielestä ei.


Kävin marraskuussa 2017 mieheni, sisareni ja anoppini kanssa Kaliforniassa syntymäpäivillä. Amerikkalainen ruokakulttuuri on oma lukunsa. Suurin mättöannoksia, joka paikassa burgereita, mutta toisaalta myös maistuvaa monikulttuurista ruokaa ystävällisellä asiakaspalveluasenteella tarjottuna.


Tässä muutamia ruoka-aiheisia otoksia puolen vuoden takaiselta matkaltamme.


Majapaikkaamme oli varattu korillinen pyyntituoreita hedelmiä isäntäväkemme omalta hedelmätarhalta. Saimme puristettua sähköisen sitruspuristimen epäkuntoon, kenties käyttökelvottomaksi, mutta myös raikasta ja tuoretta appelsiinimehua aamiaisellemme.





Yhtenä aamuna karautimme aamiaiselle Riversiden Tyler Streetille Norms'iin. No joo, nyt tuli maha täyteen, etenkin jos veti jälkkäriksi pannukakkuvuoren mustikoilla ja kermavaahdolla!






Hollywood-päivän päätteeksi poikkesimme Glendalessa Porto's Bakery and Cafessa sekä kuolaamassa tiskissä olleita herkkuja että juomassa kahvit, tietenkin jokainen jonkinlaisen kakkupalasen tai muun suussasulavan herkun kanssa.




Riversidessa oli myös kunnon roadhouse, jossa illastimme yhden kerran. Tietysti burgeria.




Lähdimme tukikohdastamme kohti Tyynen meren rantaa tavoitteena kuitenkin poiketa Temeculan viinilaaksossa ennen I5-tielle kääntymistä. Temecula lienee Yhdysvaltojen eteläisimpiä viininviljelyalueita ja sielläpäs olikin viinitiloja vierivieressä. Poikkesimme parissa maistelemassa antia ja joku pullo tarttui kotiin viemiseksikin. Sinne täytynee palata joskus paremmalla ajalla.

Varsinainen kohteemme tuona keskiviikkoiltana oli Laguna Beach ja siellä Selanne Steak Tavern, jossa olemme mieheni kanssa käyneet kerran aikaisemminkin (kesällä 2015). Saavuimme hyvissä ajoin ennen pöytävarauksen kellonaikaa viehättävään Laguna Beachiin, teimme lyhyen kävelylenkin ihastelemassa auringonlaskua ja nautimme aperitiivit kulmakuppilassa.

Sitten itse asiaan.



Uunituoretta leipää alkajaisiksi - kaik män


Mitäs muutakaan minun lautasella voi olla kuin kampasimpukkaa!



Seurueessa joku nautti keitosta


Filet Mignon



Kanaa


Selanne's mac and cheese
Executive chef Joshua Severson jopa antoi sisarelleni sähköpostiosoitteensa mac&cheesen reseptin jakamiseksi. Ei siis ole valtiosalaisuus.



Tämä ei ole ruokaa, vaikka syötävän hyvälle näyttääkin
Anopilla kävi elämänsä munkki, kun pääsi itse maestron kainaloon. Hymy ei hyytynyt koko iltana kasvoilta!


Meksikolainen perinneruoka, joka tarjottiin kuumasta kiviastiasta. Kanaa, katkarapuja, kaktuksen lehtiä ilman piikkejä, kotijuustoa, chiliä, valkosipulia yms yms
Nimi on kateissa

Matkamme varsinainen tarkoitus oli 50-vuotissynttärit. Kaikkien muiden herkkujen lisäksi tarjolla oli runsain määrin Porto's Bakeryn kakkuja







Nyt peukut pystyyn. Katsotaan kuinka julkaisemisen kanssa käy.








2 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä, että sait päivitettyä reissuruokia.

    Minä tilasin Norms'sissa aamiaisen pannukakuilla. Pannukakut olivat mitäänsanomattoman makuisia eikä niitä jaksanut aamiaislautasen lisukkeena edes syödä.

    Selanne Tavernin pääkokki tosuaan lupasi reseptin, mutta koskaan en sitä saanut. Lienee sittenkin suuri salaisuus. Hyvää se oli kyllä.

    Meksikolaisen perinneruoan nimi on molcajete [molkahete], joka on itseasiassa tuo kivimortteli, missä ruoka valmistetaan alusta loppuun.

    Synttäreillä odotin perinteisiä amerikkalaisia kakkuja. Niitä en siis päässyt ekalla reissullani Amerikkaan maistamaan. Hyviä oli toki tarjotut kaakutkin.

    Mieleenpainuvin herkku oli heti saapumista seuranneena päivänä, kun olimme lounaalla siskon lapsuuden meksikolaislähtöisen kirjeystävän luona. Muiden herkkujen ohessa oli parasta maissia, mitä ikinä olen maistanut. Niin tuoretta ja herkullisen pehmeää. Värikin aivan toinen kuin meille tänne roudatut tummankeltaiset pulikat.

    VastaaPoista
  2. No niin! Tästä se taas lähtee bloggaaminen ja kommentointi. Hieno homma!

    VastaaPoista