Viikonloppumatkalla Genèvessä

Teimme viikonloppumatkan Genèveen, joka sijaitsee Sveitsin Genève-nimissä kantonissa Genève-järven länsikärjessä Rhône-joen luusuassa. Tuliko jo riittävästi Genève -sanoja? ja oppia ikä kaikki: luusua tarkoittaa järvestä alkavan joen alkunielua!

Sveitsiläinen keittiö on yleisesti ottaen tunnettu raskaista juustoisista ruoistaan (raclette, fondue), mutta tosiasiassa ruokakulttuuri vaihtelee alueittain melko tavalla. Riippuen alueesta ruokaan käytetään paljon myös perunoita, juureksia, vihanneksia ja rasvaista lihaa.

Majapaikkamme Edelweiss-hotellin ravintola on kaupungilla kuuluisa hyvästä sveitsiläistyyppisestä ravintolastaan, joka kyllä valitettavasti tuntui nenään hotellin ala-aulassa pitkin päivää. Haju johtui juustoruokien kuumentamisesta synnyttämästä kärystä.

Illastimme tuloiltanamme alakerran ravintolassa. Markun annos oli makkaraa, juustoa ja perunoita, minä sen sijaan valitsin lampaankyljyksiä, jotka oli valmistettu erikoisesti. Niissä ei ollut sitä normaalisti lampaankyljyksessä törröttävää luuta, vaan ne olivat pienenpieniä pihvejä.

Kyytipojaksi otimme pullollisen paikallista punaviiniä. Sveitsiläiset viinit eivät ole maailmankuuluja, joka ei tarkoita etteivätkö ne olisi hyviä. Miksi tämän lilliputtimaan viinit olisivat jotenkin huonompia kuin naapuri-Itävallan?
Genèvestä Berniin matkatessamme panimme merkille, että järven rantatöyräillä on tosi paljon pieniä viinitarhoja ja aina silloin tällöin laajempiakin viljelmiä.
Illallisen kruunasi alppitorven töräyttely ja lehmänkellojen soitto!

Lauantaipäivänä kiertelimme vanhassa kaupungissa ja lounastimme romanttisissa merkeissä Ristorante Romanticassa! Kuvassa herkullinen vuohenjuustosalaatti.

Illallispaikan katsoimme jo päivällä valmiiksi. Se oli intialainen ravintola, vain muutaman askeleen päässä majapaikastamme. Pidämme yleensä sääntönä sitä, että menemme sellaisiin ravintoloihin tai kahviloihin, joissa on muitakin asiakkaita.

Tässä tapauksessa ko. sääntö ei pitänyt täysin kutiaan. Kaikki muut asiakkaat olivat intialaisia, jotka olivat katsomassa Intia ja Sri Lankan välistä kriketin maailmanmestaruusloppuottelua!!! Mellakka oli välillä melkoinen. Me taisimme olla ainoat maksavat asiakkaat.
Tarjoilijapoika oli ystävällinen, mutta hänelläkin tahtoi tuhraantua aikaa television säätämisessä ja itse pelin seuraamisessa. Ruoka oli intialaiseen tyyliin hyvää ja tulista, niinkuin oli tilattukin. Hinta-laatu-suhde kunnossa.

Sunnuntaina nousimme junaan ja matkasimme Berniin, Sveitsin pääkaupunkiin.

Markku sanoi haluavansa pizzaa. Lyhyen lämmittelykierroksen jälkeen päädyimme Bärenplatzille eli Bernin vanhan kaupungin keskusaukiolle ja siellä aurinkoiselle ulkoterassille.

Markku tutki ruokalistaa ja totesi pettyneenä " ei täällä saa pitsaa!. Väitin vastaan, että varmaan saa, koska tuossa ja tuossa ja tuossa pöydässä syödään pitsaa.

Tarkempi ruokalistan tutkiskelu paljasti, että täällähän saa Flammkuchenia (Flam Bernoise) - siis saksalaisten pitsaa, joka tuotiin tarjolle vaneripalasen päällä. Nokkelaa.

Voitte arvata loittoniko napa selkärangasta, kun tämän annoksen veteli huiviin? Yksikin olisi riittänyt per kaksi sierainparia, mutta eipä sitä siinä nälissään tilatessa tajunnut.

Yhtä paikkaa on pakko kehua Genèvessä: Bar Seven Arts, os. 25 Rue de Monthoux. Taitaa olla avoinna vain iltaisin. Meidän mielestä baarin ja pubin risteytys, painottuu ehkä enemmän kuitenkin baarin puolelle. Hyvä olut- ja viinivalikoima ja ennen kaikkea erinomainen palvelu!