Lahjaporoa parempiin suihin

Saimme joululahjaksi puolikkaan poronvasan lihat (paisti, ulko- ja sisäfile, käristyslihaa, jauhelihaa, keittoluita). Siinäpä sitä on mistä kokkailla. Ihan joka viikonloppu ei kuitenkaan viitsi valmistaa pororuokaa, koska siinä voi piillä vaara, että rupeaa kasvamaan sarvet päähän ja tekee mieli jäkälää :)

Tänään tein poronkäristystä, joka on muuten myös yksi maailman helpoimmista ruuista.
Otin aamusella sulamaan puolen kilon köntin käristyslihaa. Itse asiassa lihan ei tarvitse sulaa kokonaan, vaan sen ruskistamisen voi aloittaa myös kohmeisena. Minun tapauksessa liha ehti sulaa läpikotaisin sauvakävelylenkkini aikana.

Panin pataan (teen poronkäristyksen aina Kokki-padassa liedellä) pari ruokalusikallista voita ja heitin lihat sekaan ruskistumaan, jonka jälkeen lisäsin suolan (2-2½ tl), maustepippurit (vähän kouran pohjalla) ja desin vettä. Oluttakin voi laittaa, mutta meillä ei nyt sattunut olemaan yhtään juomatonta kaljaa! Lopuksi muutama sekoituskierros ja käristys sai jäädä kypsymään noin tunniksi. Välillä kannattaa tsekata, että neste ei haihdu kokonaan taivaan tuuliin ja lisätä sitä tarvittaessa.

Kysyin Markulta, että syödäänkö käristys keitettyjen Lapin puikuloiden kanssa vai onko pottuvoi parempi vaihtoehto. Jälkimmäinen voitti äänestyksen 2-0.
Siispä tein perunamuusia viimeisistä Lapin puikuloista, jotka kypsyvät salamannopeasti. Säikähdin, että näinköhän saan yhtään muusia aikaiseksi, sillä kattilassa oleva mössö näytti muulle kuin keitetyille perunalohkoille.

Mutta pottuvoi niistä kehkeytyi, Markun mukaan taas maailman parasta sellaista. Minulla on kuulemma taito tehdä ilmavaa, kokkareetonta ja pehmeää muusia. Kiitokset. Tosin olen itse ihan samaa mieltä :))