Illallisvieraita

Saimme illallisvieraita, jotka eivät ole käyneet meillä vuosikausiin. Itse kyllä väittivät käyneensä pari vuotta sitten, ja ehkä se niin onkin.
Harvinaisen vierailun kunniaksi päätin panna parastani. Etukäteistiedustelujen perusteella inhokkilistalla oli graavi kala ja mäti, joten ei sitten niitä. Itsekään en ole graavilohen vannoutunut ystävä, sen sijaan graavisiikaa ei voita mikään. Mutta nyt ei siis tarjottu graavikaloja!
Niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut, kokin pahin painajainen on ruoka, jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt ja päättää lähteä pystymetsästä keittopuuhiin.

Minulla oli mielikuva alkuruoasta: riimihärkää, sen rinnalle jotakin plus jotakin muuta. Riimihärkää sain Stockmannilta, rinnalle keksin paahdettuja kasviksia (bataattia, porkkanaa, lanttua, valkosipulia, oliiviöljyä, mausteita) jäähdytettynä ja tuorejuustosta & Creme Fraichesta kyhätty vaahto tai tahna.



Kuvassa lihasiivut näyttävät paksuille, mutta ne olivat hyvin hyvin ohuita - ja maukkaita. Tässä annoksessa kokin painajaisosastoa edustaa tahna, jonka sävelsin omasta päästä. Kovasti se sai kehuja. Käytin sitä myös muuten "keittiön terveisissä" ennen varsinaista ruokailua. Truuttasin tahnaa kuorukoihin ja hyvää oli.

Pääruokana oli tällä kertaa blogin lukijoille jo tuttua grillattua nieriää, kantarellimuhennosta ja kukkakaalimuusia. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa.

Tässä vaiheessa ruokailua olin niin makunautintojen huumaannuttama, että en enää ole ottanut jälkiruoasta kuvaa ollenkaan. Se olikin se aterian toinen harakiri-juttu: valkosuklaamousse, jonka ohje oli Hesarin Ruokatorstaissa ja minä päätin kokeilla.
Monimutkainen haaste kaikkine suklaan vesihauteessa sulattamisineen, keltuaisten, valkuaisten ja kermavaahdon erillisine vaahdottamisineen, mutta lopputulos palkitsi vaivan: mousse onnistui ja oli taivaallisen hyvää.