Stefan's Steakhouse Helsinki

Jos olet sattunut katsomaan amerikkalaista Top Chef -kilpailua ja bongannut sieltä Stefan Richter -nimisen kokin, tiedät kuka hän on.
Minun tietoni suomalais- saksalaistsekkiläisestä Stefanista olivat hyvin rajatut siihen saakka, kunnes satuin katsomaan Maikkarilta Hans Välihousun "Hansin matkassa" -ohjelmaa, jossa on vieraili metallimuusikko Alexi Laihon luona Los Angelesissa. Samalla reissulla Hans pistäytyi Stefan's at LA Farm -ravintolassa. Ohjelmassa kävi ilmi, että Stefan on syntynyt Tampereella, mutta muuttanut jo lapsena Saksaan ja sieltä edelleen rapakon taakse.
Tällä hetkellä hänellä on ravintoloita Santa Monican lisäksi ainakin täällä Tampereella, Turussa ja Helsingissä.

Stefan's Steakhouse Helsinki sijaitsee Korkeavuorenkadulla. Samassa tilassa on ennen muinoin ollut mm. Välimäen Mecca.
Olimme varanneet pöydän neljälle (4) hengelle, mutta valitettavasti toiselle pariskunnalle tuli muuta ohjelmaa lauantai-illalle. Siitä huolimatta me päätimme käyttää tilaisuuden ja käydä kokeilemassa talon antimia. Hesarin ruokakriitikko kävi siellä myös taannoin ja tyylilleen uskollisena oli pettynyt lähes kaikkeen. Erityisesti hintaan.

Nimensä mukaisesti kyseessä on pihviravintola, mutta toki listalla näyttää olevan myös siikaa, possua ja karitsanpotkaa.
Minä valitsin alkuruoaksi kuohkeaa hummerikeittoa ja rapukakkua, mies pelkästään vihersalaatin sen vuoksi, että söi lounaaksi paria tuntia aikaisemmin ison lautasellisen hernekeittoa!!!

Alkukeitto oli visuaalisesti nätti. Keittoon oli tussahtanut hieman liikaa pippuria ja rapukakku oli korkeintaan kahden euron kolikon kokoinen kikkare. Jos ja kun olet joskus nähnyt amerikkalaisia rapukakkuja, ne ovat iiiiiiiiiiiiisoja. Ehkä tähän kuului vain pieni kakkukikkare.

Pääruoaksi valitsimme naudanlihaa. Mies päätyi kotimaiseen lehmään (180 g), mutta minä halusin australialaista black angusta (150 g). Ameriikan malliin kastikkeet ja lisäkkeet on valittava erikseen: miehellä kastikkeena savu-valkosipuli ja minulla perinteinen konjakkipippuri, molemmilla lisäkkeenä paistettuja pottuja ja aiolia.

Black angus -pihvi, kastike kannussa ja vähän salaattia sivussa plus pieni valkosipuli

 

Suomalainen härän sisäfilepihvi sekä samat lisukkeet kuin yllä
 

Paistetut potut ja aioli oikeassa alakulmassa

Pihvi oli oikein hyvää ja kypsyys (medium) kohdallaan, mutta mitään taivaallista hurmiota se ei kuitenkaan saanut aikaan.
Pääruoan kanssa nautimme pullollisen Errazuriz Max Reserva Syrah -punkkua, joka oli nappivalinta häränlihalle.

Pohdimme, että passaammeko jälkiruoat kokonaan, mutta päädyimme silti juustovalikoimaan (minä) ja creme brûlèehen (mies). Juustolautasella keskimmäinen juusto oli gorgonzolaa, joka jäi syömättä, koska en ole sinihomejuuston vankkumaton fani. Oli niiiiiiiiiiiiiiin voimakasta, että vieläkin puistattaa.
Lautasen vasemmassa reunassa on ruislastuja ja juureshilloketta.

 

Ravintolan miljöö on ookoo ja lauantai-iltana se oli täynnä. Meillä kului koko kolmen ruokalajin illalliseen vain parisen tuntia, joka on siinä ja siinä, että onko tämä sittenkin aika persoonatonta liukuhihnahommaa. Meidät pöytään johdattanut nuorukainen ei kysellyt, josko joku alkudrinkki maistuisi. Seuraava kontakti palveluskunnan puolelta olikin sitten illan tarjoilijamme, joka tuli ottamaan tilausta.

Tarjoilija kävi kysymässä pihvin aikaan, että onhan kypsyys sitä mitä pyysimme. Enempään asiakaskeskeisyyteen me suomalaiset emme ole tottuneetkaan.
Jälkiruoat tuotiin erikseen ja jälkiruokaviini vasta kahvin kanssa. Annoimme asiasta palautetta. Tarjoilija myönsi selvän mokan ja kysyi, vieläkö kuitenkin juomme kahvit. Loppulaskun kohdalla hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään hyvittääkseen notkahdusta.

Stefan's Steakhouse Helsinki ei sykähdyttänyt. Hintataso korkea ja palvelusta jää vähän touhottava olo. Annan vain 7½ pistettä ja se tulee pihvistä&punkusta.