Cuisine nissarde

Nizzalaisessa keittiössä tarjoillaan paljon vihanneksia ja yrttejä kuten Provencessa yleensäkin. Nizzalainen ruoka on yleisimmillään kansanomaista, sellaista rustiikkista - ei turhaa hifistelyä. Toki Nizzastakin löytyy Michelin-tähditettyjä ravintoloita, mutta ne ovat luku erikseen eivätkä kuulu minun suosikkipaikkoihin, jo hintansakin takia.

Lähtiessäni viikonloppumatkalle Nizzaan kirjasin ylös muutamia paikallisia erikoisuuksia, joita maistaisin.
Ensimmäiseksi tielleni osui Nizzan salaatti (Salade nicoise, c:ssä pitäisi olla häntä, mutta näissä näppiksissä sitä ei ole), joka on yksinkertaisuudessaan salaattia, tomaattia, oliiveja, artisokkaa, keitettyä kananmunaa, tonnikalaa ja anjovista. Peruna ei kuulemma kuulu alkuperäiseen Nizzan salaattiin, mutta sitä käytetään aika usein. Yhtä oikeaa reseptiä ei ole olemassakaan!
Luin jostakin, että aitoon salaattiin paikan päällä käytetään sardiineja, kun taas meillä kotona purkkitavarana ostettavat anjovikset ovat kilohailia.

Yhtenä iltana valitsin pääruuaksi "Daube et raviolis", joka on myös paikallinen erikoisuus eli miniatyyrikokoisia naudanlihalla täytettyjä ravioleja voimakkaassa punaviinisoosissa. Daube-liha on haudutettua naudan selkä- ja niskalihaa.

Kikherneistä, oliiviöljystä ja vedestä valmistettava pannukakku eli SOCCA on perinteinen nizzalainen huikopala. Yksinkertaista, mutta niin hyvää. Kävin legendaarisessa Chez Pipossa nauttimassa soccaa, jossa oli ihanan rapsakka pinta. Kaikin puolin suussasulava herkku.

Kolmen päivän lomanen osoittautui liian lyhyeksi kohdata kaikki listatut erikoisuudet. Pan bagnat on myös ehdottomasti nizzalainen pikkupurtava. Tosin se on yhtä kuin Nizzan salaattia vaalean leivän tai patongin välissä. Tyydyin kuvaamaan pan bagnatin kioskin ikkunasta.

Pissaladière on eteläranskalainen pizza ilman juustoa ja tomaattia. Täytteenä ovat pitkään haudutettu sipuli, valkosipuli, oliivit ja anjovis!
Pissaladièren pohja on yleisimmin hiivataikina, joka on kuitenkin paksumpi kuin pitsapohja (jos ei tapaa tehdä paksua pitsapohjaa!). Piirakkapohjaakin, siis ilman hiivaa, voi käyttää.
Tätä herkkua aion valmistaa kotioloissakin ja kirjoittaa siitä erikseen oman tekstin.

Pissaladiéreä maistoin lähtöpäivänäni, mutta se ei ollut parasta mahdollista. Sipulipiirakasta puuttui oliivit ja sardelli, mutta ilmankin se oli kohtalaista. Itse teen varmasti parempaa.