Ravintola Pastis

Ravintola Pastis, joka oli jossakin lehtiartikkelissa mainittu jopa tämän vuoden parhaaksi helsinkiläisravintolaksi, on ollut pitkään "Haaveissako vain oot mun" -listalla.
Pastikseen on törkeän pitkät jonot, joten sinne ei pääse noin vain ex tempore.

Ravintola Pastis sijaitsee Pikkuroballa (Pieni Roobertinkatu) Helsingissä ja on vuoden 2012 ravintolaksi valitun Murun pikkusisko tai -veli. Ravintolassa on 40 asiakaspaikkaa ja se edustaa klassista ranskalaista bistrotyyliä.

Varasin pöydän Pastikseen neljälle (4) hengelle ja vasta sen jälkeen heitin kysymyksen kälylle ja hänen miehelleen, että lähtevätkö messiin? Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää.
Marssimme lokakuisena lauantaina suurin odotuksin kohteeseemme. Tupa oli täynnä jo klo 17.30! Julkkiksiakin oli paikalla.

Käly valitsi alkuruuaksi etanoita, jotka tarjoiltiin ei-niin-tyypillisessä etanapannussa. Mies päätyi tartar-pihviin, josta myöhemmin vitsiniekkana aikoi valittaa ("Minun alkuruoka oli raaka!"), muttei onneksi tehnyt sitä.
Kälyn mies ja minä nautimme kauden antimista eli sinisimpukoita talon tapaan. Valitettavasti simpukat olivat haaleita.

Maritan etanat

Kuvakulma ei anna ehkä oikeutta tartarille :-)

Haaleita simpukoita

Alkuruokien kanssa nautimme loirelaisesta valkoviinistä, mutta ei mitään havaintoa viinin nimestä. Muistan toki, että viinin tuoksu ei antanut odottaa mitään ennenkokematonta, mutta yllättäen se olikin maultaan mitä mainiointa.

Pääruokavalinnat menivät niin, että mies herkutteli talon makkaralla ja punakaalilla. Kälyn miehellä oli naudan kuvetta ja bearnaiséa. Kälyn ja minun kiduksiin loikki kaniini dijon-kastikkeessa.
Lisäkkeeksi tilasimme yhteistuumin maalaisranskalaisia.
Pääruuat olivat maistuvia ja meheviä, mutta ei mitään übererikoisuuksia.

Markun makkarat

Kuvepaisti

 

Kani

 

Pääruokien kyytipojaksi ystävällinen tarjoilija suositteli bordeauxilaista Bad Boy -viiniä, joka oli ranskalaiseksi punkuksi erinomainen.

Ravintola Pastiksen tunnelma on välitön ja juuri sellainen bistromainen eli ei turhan tärkeä. Palvelu pelasi, henkilökunta oli nuorehkoa, mutta taitavaa ja huumorintajuista.
Arvioimme kotimatkalla kokemuksemme ja keskiarvona Pastis sai meiltä ysin (9). Simpukoiden haaleudesta putosi vähän pojoja ja loppumiinus ehkä siitä, ettei se ollut veret seisauttava kokemus. Suosittelemme silti!

Lopuksi on mainittava,että emme nauttineet Ravintola Pastiksessa pastista, tuota eteläranskalaisten ... ja ehkä muidenkin ... lempijuomaa. Pastis on ranskalainen anisviina,johon tarjoillessa lisätään vettä, jolloin se muuttuu valkoiseksi.ja läpikuultamattomaksi.
Suomessa pastista saa Pernodina tai Ricardina.