Kesälomakohteena Uusikaupunki

Aloitimme kesäloman kotimaaosuuden ajamalla Vakka-Suomeen Uuteenkaupunkiin, jossa meistä kumpikaan ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Mitään erityistä syytä ei ollut nytkään, mutta päätimmepähän vain tutustua koti-Suomeen tällä tavoin.

Uusikaupunki on pienenpieni kaupunki, joka elää kesällä. Vilkas vierasvenesatama rantaterasseineen piristää taatusti muuten seisahtunutta tunnelmaa.

Uudessakaupungissa pitää majaansa Vakka-Suomen Panimo, jonka tuotteita maistelimme rantabaarissa.

Pienen kävelysightseeingin jälkeen päätimme illastaa majapaikkamme Gasthaus Pookin ravintolassa (Juhlapooki). Meidän lisäksi ravintolassa oli suomalaisen miehen isännöimä aasialaisseurue - Uudessakaupungissahan tehdään edelleen autoja!

Valitsimme molemmat alkuruuaksi Toast Skagenin, jossa ruokalistan mukaan kuului olla katkarapuja, mätiä ja tilliä, mutta kuten kuvasta näkyy, mainittuja aineksia on hankala erottaa lopputuloksesta. Mäti erottuu erivärisenä, mutta kaikki muu on yhtä mössöä. Maku oli jokseenkin kohdillaan, mutta ulkonäöstä ei tule tyylipisteitä.

Alkuruoan kanssa minulle 12 cl rieslingiä ja miehelle saman verran aussi-chardonnayta.

Pääruokana kohdalla mieltymyksemme erkanivat. Minusta on tulossa hyvää vauhtia fakkiintunut punaisen lihan syöjä, kun mies sen sijaan uskaltaa rohkeammin käydä muidenkin ruhonosien kimppuun.

Miehelle Prykmestar Savuoluessa haudutettua possunposkea ja minulle pippuripihvi.

Pippuripihvi oli pippuripihvi, ja possunposki kuulemma hyvää ja mureaa. Annoksia ei oltu juuri aseteltu, mutta haittaakse?

Liharuokien kanssa nautimme pullollisen argentiinalaista punaviiniä, josta riitti minulle vielä jälkiruokakahvinkin kanssa siemailtavaksi (mies joi tietenkin konjakkia).

Uusikaupunki on tunnettu marengista, joka oli minulle sinänsä uusi juttu, mutta huomasin asian kyllä kaupungilla kulkiessamme. Marenkia mainostettiin monessa ikkunassa.

Senpä vuoksi valitsin jälkiruuaksi marenkia, jäätelöä ja kinuskikastiketta.

Mies päätyi jugurttipannacottaan ja mansikoijin sekä siihen jo mainittuun kahvi&konjakki -yhdistelmään.

Juhlapookin illallinen oli vatsan täyttävä kokemus, mutta ei missään tapauksessa kulinaarinen huippukokemus, jota siltä ei voinut odottaakaan. Palvelu oli tavanomaisen ystävällistä.

Pooki saa meiltä 8,5 pistettä. Perusteluina mm, etteihän se mikään maaginen kokemus ollut, mutta tuommoisen pikkukaupungin RUOKALAKSI ihan jees.

Seuraavana aamuna kävelimme vielä satamaan munkkikahville Alfa Bageliin, josta saa tuoreet bagelit ja muut leivonnaiset päivittäin. Ja myös makoisat munkit!!!