Legendaarinen ravintola Kosmos

Miehen Suomessa koulutusmatkalla vieraillut brittikollega halusi illastaa Helsingissä. Olemme käyneet hänen kanssaan ainakin Lappi-ravintolassa, Kynsilaukassa, Sea Horsessa ja syöneet kotonakin, ja nyt valitsimme Kosmoksen. Jo lukiessaan netistä ravintolan historiaa hän oli vaikuttunut ja miksipä ei.

Ravintola Kosmoksella on lähes vuosisatainen historia ja värikäs maine. Kosmos liitetään yleensä

kulttuuripiireihin ja jossakin määrin myös vasemman siiven edustajiin, mutta minä olen joskus nähnyt Hjalliksenkin siellä lounastamassa!

En tiedä seuraavan jutun todenperäisyyttä enkä lähde asiasta käräjille, mutta kerrotaan kirjailija Heikki Turusen tulleen Helsingin reissullaan Kosmokseen oluelle. Tupa oli täynnä yhtä paikkaa lukuunottamatta. Simpauttajan isä istui pöytään ja vastapäätä istui yönmusta mies syvältä Afrikasta. Turunen lausahti miehelle, että "siinäpä mehtätöissä ahavoitunut mies", johon pöytäkaveri vastasi tuttavallisesti "haistapa vittu". Turunen keräsi kamppeensa ja lähti Joensuun junaan.

Mies ja britti valitsivat alkuruuaksi suomalaisen antipasto-lautasen, jossa oli friteerattuja silakkaa, sienisalaattia, savuporoa, lohta (pastrami), mummon kurkkua ja juustoa, joista viimeinen huvitti Englannin miestä kokonaisuudessa.

Minä etenin (tietenkin) omien mieltymysteni mukaisesti. Kampasimpukkaa ja tiikerirapuja, joiden keskellä vielä viikunacarpacciota. Oi oi, ihanaa!

Alkuruuan kanssa otimme miehen kanssa 16 cl kuivaa rieslingiä, vaikka epäilimme viinin sopimista suomalaiselle antipastolle - etenkin silakalle, mutta tarjoilijan mielestä riesling oli nappivalinta. Brittivieras tyytyi naukkailemaan aperitiivi-GT:tään!

Pääruokaosastolla mieltymyksemme erkanivat täysin.

Englannin mies valitsi minun mielestä takuuvarmasti chateaubriandin, jota en pidä ollenkaan kummallisena. Listalla on aika paljon lammasta, joten se ei varmaankaan ole engelsmannin ensimmäinen valinta. Sitähän saa kotonakin.

Mies taas oli kuullut, että Kosmoksessa on pakko valita Wienerschnitzel. On kuulemma niiiiin hyvää.

No, ei ainakaan kokoa voi moittia eikä kuulemma muussakaan ole mitään vikaa.

Minä valitsin yön yli hautunutta karitsanniskaa eikä se ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Liha oli oikeasti suussasulavaa ja kupeessa tarjottu juuressose oli bueno.

Niin alkuruoka- kuin pääruoka-annoksetkin olivat sopivankokoisia --- tai mitä mieltä itse kukin onkaan wienerschnitzelistä!

Jälkiruoka-aikaan miehen valinta on aina päivänselvä: kahvia ja VSOP-konjakkia. Miehen kollega ei ole innokkain cognacin ystävä kuten en minäkään. Tästä johtuen pöytään kannettiin kahvin ja konjakin lisäksi creme brulee sekä jäädytettyä suklaakakkua Nina Lincolnin tapaan.

Kosmos-kokemus oli vuosien jälkeen miellyttävä. Tupa oli täynnä, palvelu oli hyvää ja ruoka oli makoisaa.

Pääruuan kanssa ensin valittu keskitäyteläinen australialainen viini osoittautui vähän liian pliisuksi. Saimme rauhassa maiskutella valintaamme eikä meitä katsottu nenänvartta pitkin. Tarjoilija ei ollut moksiskaan, vaikka halusimme vaihtaa pääruokaviinimme toiseen (chileläinen).