Berliinissä aamiainen (Frühstück) on käsite

Berliinissä aamiainen on todellakin iso juttu. Ei taida olla sellaista kulmakuntaa, josta ei löydy toinen toistaan houkuttelevampaa aamiaiskahvilaa. Aamiaista (Frühstück) saa aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään, jopa iltaan saakka. 

Aamiaislistojen pituus ja valikoima vaihtelee tietenkin kuppiloittain, mutta perusvermeet (kahvi, tuoreet sämpylät, juusto, kinkku/makkara) on tarjolla kaikkialla.

Merkille pantavaa on se, että aamiaista eivät ole nauttimassa vain turistit, vaan ihan koko kansan kirjo istuu pitkään ja hartaasti suosikkipaikoissaan nauttimassa herkuista.

Meidän majapaikkamme läheltä Prenzlauer Bergissä (Danzigerstrasse) löytyi jokaiseksi aamuksi uusi kahvila, joista jokaisessa sai maittavan aamiaisen plus/miinus kympillä. Pois lähtiessämme taksin ikkunasta panin merkille, että toisen kulman takana on lisää viehättäviä pistäytymispaikkoja. Ensi kerralla sitten.

Ensimmäisenä aamuna suunnistimme tuttuun Anna Blume -nimiseen (www.cafe-anna-blume.de) kahvilaan, jonka yhteydessä on myös kukkakauppa. Anna Blume on tosi suosittu. Yritimme anopin kanssa sinne toistamiseen lauantaiaamuna noin klo 11, mutta ei mitään tsaanssia päästä sisälle, sillä siellä oli ULOS asti jono!

Ekan Anna Blume-reissun kanssa kävi nälkäiselle ohraisesti: tilasimme kolmikerroksisen tarjottimen erilaisia herkkuja (juustoja, leikkeleitä, makkaroita, hedelmiä, vihanneksia), mutta kuvaa en muistanut ottaa. Ainoastaan kahvikuppi ja leipäkori pääsi kuvaan. Pahoittelen tapahtunutta.

Toisena aamuna lähdimme vähän loitommalle kotikulmilta. Hyppäsimme ratikkaan, jolla ajoimme Brunnenstrasselle ja menimme suosituksen perusteella Raja-Jooseppiin (www.raja-jooseppi.de) aamiaiselle. Kysyin tarjoilijaneitokaiselta, että miksi paikan nimi on se mikä se on. No, sain ympäripyöreän vastauksen eli arvoitus jäi ratkaisematta.

Raja-Jooseppi ei pröystäile ulkoisilla puitteilla. Se on varmaan sellainen hipsteripaikka. Kuluneita, parhaimmat päivänsä nähneitä kalusteita ja askeettinen muutenkin. Mutta Frühstück oli loistava. Mies valitsi Full Englishin ja hyvää kuulemma oli.

Perjantaiaamuna nautimme anopin kanssa aamiaisen Exquinassa (www.cafe-exquina.de)@, joka oli naapurikorttelissa Danzigerstrassella. Ensin vähän arvelutti, että tuleeko tästä mitään. Tarjoilija seurusteli tiskillä vetelehtivän miehen kanssa ja valmisti koko ajan jotakin "koputtelukahveja" eikä tehnyt ensin elettäkään kysyäkseen mitä varten me olimme vaivautuneet sinne hänen mieliharmikseen.

Kotvan kuluttua alkoi kuitenkin tapahtua. Pöytään tuotiin uunituoreita sämpylöitä, jotka olivat viikon parhaat. Aamiaiskokonaisuuskin oli erittäin hyvä eikä palvelussakaan loppujen lopuksi ollut mitään valittamista. Ehkä me olimme vain hätäisiä.

Lauantaiaamuna yritimme todellakin uudelleen Anna Blumeen, mutta turhaan. Pyörähdin kerran ympäri ja sanoin, että mennäänpä tuonne: Julius Meinl. Se oli itävaltalaistyylinen kahvila, jonka kittipintainen juusto oli tosi herkullista. Palvelu oli nopsaa ja itävaltalaista eli ei ylitse pursuavan ystävällistä.

Sunnuntai alkoi Novemberissa, joka avautui klo 11. Olemme miehen kanssa käyneet aikaisemmin tässä ravintolassa sekä aamiaisella että illallisella, mutta nyt olin liikkeellä miehen äidin kanssa. Mies oli seminaarissa eikä päässyt nauttimaan Berliinin aamiaisiloista meidän kanssamme.

Novemberkin on hyvin suosittu, mutta siellä on jotenkin kylmäkiskoinen palvelu. Mieshenkilö kyllä palvelee, mutta hommasta puuttuu ystävällisyys.

No niin, tulihan sitä taas syötyä. Aamiaisten lisäksi tietenkin myös iltaruokia, mutta niistä ei kirjoiteta tällä kertaa. Bis nächste Mal!