maanantai 23. maaliskuuta 2015

Hopeamitalistin illallinen vai myöhäinen lounas

Mies harrastaa kahvakuulailua ja maaliskuisen viikonlopun tuliaisina Kokkolasta tuli SM-hopeamitali! Mahtavaa. Minä päätin juhlistaa mitalia kahden ruokalajin aterialla. Alkuruoka perustui siihen tosiasiaan, että meillä on pakastimessa kuusamolaista muikunmätiä, joka on syötävä pois ennen pitkää. Pääruokaan liittyy kokeilunhalu. Tarkoitukseni on valmistaa karitsan paahtopaistia pääsiäisenä, joten nyt oli oiva mahdollisuus koeponnistaa ohje, jonka huomasin uusimmassa Viini-lehdessä.

                             Onnea hopeamitalistille!

                         

Alkuruuaksi nautimme paahtoleipää, muikunmätiä (maustettuna suolalla ja mustapippurilla), smetanaa ja sipulia. Hyvin perinteistä ja hyvin suomalaista. Ah, niin herkullista. Kokonaisuutta täydensi miehen saama semi seco korruptiocava, jossa ei ollut liikaa makeutta, vaan sopivasti pyöristämään makua. Melkeinpä täydellinen makupari meikäläisen makuun.

                         

               

Pääruokana oli Viini-lehden (2/2015) yhdestä mainoksesta (viinilehti.fi/mainos/caceres) bongaamaani karitsan paahtopaistia. Kuten kerroin aiemmin, tarkoitukseni on kokata paahtopaistia pääsiäisenä ja jos tämä onnistuisi, voisin odottaa luottavaisin mielin tulevaa.
Kävin lauantaina Hakaniemen hallissa ja ostin vakiokaupastani (E.Hakkarainen) karitsaa myös pääsiäisen tarpeita ajatellen.

Ohje on helppo eikä paahtopaistin valmistamiseen mene ikuisuuksia.
Huoneenlämmössä jonkun aikaa ollut liha maustetaan suolalla ja mustapippurilla, jonka jälkeen paisteihin paistetaan pannulla kaunis väri voin ja rosmariinin lehtien sekoituksessa. Viimeistely tapahtuu 90-asteisessa uunissa niin, että lihan lämpötila nousee 54 asteeseen.
Ennen esillelaittoa lihakimpaleet saavat vielä vetäytyä foliossa noin vartin verran.

Mainoksessa lihan kaveriksi oli laitettu haudutettuja makujuureksia, mutta minä menin tässä kohtaa helpoimman kautta: kaupan pakastealtaasta kermaperunoita.




Karitsanliha kaipaa kyytipojaksi tuhtia viiniä, joksi valitsin vuoden 2014 viinin: portugalilainen Quinta das Setencostas. Pullollinen tätä herkkua maksaa alle kympin eikä sitä ole kaikissa Alkoissa. Minä satuin löytämään sitä Arkadian myymälästä.
Ei ole todellakaan turha valinta vuoden viiniksi.


Hopeamitalisti oli tyytyväinen ja niin olin minäkin. 



     

1 kommentti:

  1. Eipä kaipaa karitsa aina valkosipulia mausteekseen. Eikä kymmentä eri sorttia yrttejä. Voisin kuvitella, että näillä mausteilla tuli hienostunut lopputulos.

    VastaaPoista