Munkkien leipominen on jännittävämpää kuin tavallisen pullan leipominen. Taikina on tietenkin sama, tosin minä laitoin munkkitaikinaan kaksi kananmunaa yhden sijaan ja jauhojakin käytin vähemmän kuin normaalissa korvapuustitaikinassa.
Munkkitaikina on hyvä jättää löysähköksi, jolloin munkeista tulee ilmavia. Tosin löysän taikinan käsittely vaatii lehmän hermoja.
Jännitystä elämään luo paistovaihe. Minä paistan munkkini kookosrasvassa ja juuri rasvankeittämisellä pelotellaan kunniallisia kansalaisia. "Pitää olla varovainen, paistoastian kansi on oltava käden ulottuvilla eikä veden kanssa saa läträtä."
Minä laitoin kookosrasvan sulamaan siinä vaiheessa, kun aloitin pyöritellä munkkeja nousemaan. Annoin lämmön olla koko ajan samana. Kun munkkitaikina oli palloina, testasin rasvan kuumuutta parilla taikinakokkareella. Se toimi. Pikkupallukat nousivat pintaan ja saivat oikean värin! Ei muuta kuin hommiin.
Minun munkkini saavat reiän niin, että työnnän oikean etusormen taikinapallukan läpi ja molempien etusormien avulla pyöräytän reikää suuremmaksi. Ja sitten pataan.
Minulla on käytössäni äidin "lahjoittama" ikivanha kattila, jossa ei ole toista korvaa. Käytän sitä vain munkinpaistoon ja edellisen kerran se on ollut tositoimissa yli 10 vuotta sitten.
Kun munkit ovat saaneet molemmin puolin mielestäni kauniin värin, nostan ne reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan. Ja lopuksi kunnon sokerihunnutus erikoishienolla sokerilla.
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 rkl kaardemummaa
2 kananmunaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
1 dl sulatettua voita
Paistamiseen 2 pakettia kookosrasvaa.
Sokeroimiseen erikoishienoa sokeria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti