Sacher-kakku ja Apfelstrudel lienevät kuuluisimpia itävaltalaisia makeita leivonnaisia. Niitä ei tule niinkään harrastettua hiihtolomalla, mutta mikä onkaan viehättävämpää kaupunkilomalla kuin istua kahvilassa nauttimassa kupillinen kahvia ja kunnon paakkelsi.
Aamiaispöydässä on aina moniviljasämpylöitä, monenlaista juustoa ja erisorttisia leikkeleitä. Hedelmiä, mysliä ja jugurttiakin löytyy. Tyhjällä vatsalla ei tarvitse lähteä rinteeseen.
Itävaltalainen rinneravintolaperinne on aivan eri maata esimerkiksi vaikka ranskalaiseen verrattuna. Paikka paikoin on linjastoruokaloita, joissa on tarjolla keittoa, pastaa ja jopa wieninleikettä, mutta on myös palvelupaikkoja.
Lounasruokana keitto on kelpo vaihtoehto. Ei tule liian ähky olo, mutta saa suoloja ja vähän hiilareita, että jaksaa. Minun henkilökohtainen suosikkikeitto on fritattensuppe eli lihaliemi, jonka sekaan on suikaloitu ohukaisia (lättyjä). Yksinkertaista, mutta hyvää.
Mies valitsee usein gulassikeiton, joka on tomaattinen lihakeitto. Enpä ole muuten koskaan kysynyt, onko gulassikeitossa sattumia vai onko se vain lientä.
Päivälliseksi laskettelukeskuksissa voi valita melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Tosin en ole liian usein törmännyt intialaisiin, kiinalaisiin tai thaimaalaisiin ravintoloihin hiihtomatkoilla.
Hampurilaisravintoloita löytyy, pizzerioita samoin ja yleensäkin italialaistyylisiä mestoja on joka puolella.
Mikä ettei olisi, koska italialainen ruoka on hyvää.
Itävallassa kuuluu syödä myös makkaraa. Se kuka syö, syököön, minä en.
Wiener Schnitzel vasikanlihasta on aito Wiener Schnitzel. Valitettavasti vain useimmiten on tarjolla porsaanlihaversio. Tälläkin lomalla söimme yhtenä iltana Wienerit, mutta kuvaa en ole ottanut. Koko lautasen kokoinen pihvi sai nälän puhuttelemaan eri ihmisiä.
Luin jostakin, että itävaltalaisittain Wiener Schnitzelin kanssa tarjotaan vain sitruunaa ja mahdollisesti perunasalaattia, mutta ei perunamuusia niin kuin Suomessa on tapana.
Späztle on saksalaisperäinen pastaruoka, jonka valmistukseen käytetään enemmän kananmunia kuin italialaiseen pastaan. Sen vuoksi se on normipastaa paksumpaa, mutta ah, niin herkullista.
Minä söin knöpfle-tyyppistä späztleä, jossa oli vain friteerattua sipulia, ruohosipulia ja paljon kermaa. Kaikki meni!
Jälkiruuaksi voisi ottaa, jos housunnappi antaisi myöten, vaikkapa Germknödelin. Puolikkaan jalkapallon muotoinen ja kokoinen hiivataikinapallukka, jonka täytteenä on luumuhilloa ja joka on kuorrutettu unikonsiemenillä ja sokerilla. Germknödel tarjoillaan perinteisesti sulatetun voin kanssa, mutta kyllä sitä saa vaniljakastikkeellakin. Siitäpä sitten pullataikinaa ääntä kohti.
Germknödel on mielestäni kauniimpi katsella kuin syödä.
Mahlzeit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti