sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ravintola Muru

Hyvää kannattaa odottaa. Good things are worth waiting for. Pitää paikkansa ainakin Ravintola Murun tapauksessa.
Fredrikinkadun ja Lönnrotinkadun kulman kieppeillä sijaitseva Muru http://www.murudining.fi/ravintola/ on avattu joskus vuoden 2010 puolella, mutta tarkkaa päivämäärää minulla ei ole tiedossa. Meidän tajuntaamme se tuli Hesarin NYT-liitteessä olleen ravintola-arvostelun perusteella. Ja jos oikein muistan, ravintolakriitikko oli jopa tykästynyt Murun antimiin. Se on jo sinällään kiinnostusta herättävä pointti, sillä harvoin löytyy niiden kriitikoiden mieleisiä ravintoloita tai aina on vähintään joku epäolennainen asia päin peetä.

Pöytävaraus ei ollutkaan mikään helppo rasti. Tein varauksen Markun syntymäpäivänä huhtikuun lopussa ja sain pöydän kahdelle helatorstaiksi 2.6. klo 17.00!
Helatorstaina iltapäivällä puhelin soi ja Fonecta Finder kertoi, että puhelu tulee Ravintola Murusta. Sydän hypähti kurkkuun ja ekaksi tuli mieleen ajatus, että nettivarauksessa on käynyt joku kämmi  tai että jostakin kumman syystä varaus perutaan tai jotain.
Ei hätää, Niki (Nicolas Thieulon, Murun kuvassa se oikeimman puoleinen) soitti ja varmisti, että olemme  todellakin tulossa. Kerroin meidän olevan jo valmiina lähtötelineissä, jonka hän kuittasi "kohta sitten nähdään!". Minusta se oli hieno ele.

Murussa ei ole varsinaista ruokalistaa, vaan tarjoiluhenkilökunta kertoo kunkin päiväisen menun ja ruokailija valitsee joko kahden tai kolmen ruokalajin menun tai sitten ottaa kolme ruokalajia ja vielä juustot väliin. Me olemme tunnetusti suursyömäreitä, etenkin jos tarjolla on herkullista ruokaa. Tälla kohtaa mentiin siis pisimmän kaavan kautta. Juomapuolellakin annettiin tarjoilijalle vapaat kädet ja hyvin tyttö valtansa käytti.

Aivan aluksi meille kiikutettiin uunituoretta maalaisleipää ja artisokka-oliivilevitettä. Minä olisi voinut jäädä sinne syömään sitä leipää loppuelämäkseni. Wau.

Alkuruokana oli ankkapastramia ja parmesanvaahtoa. Ehkä me olemme maalaistolloja tai makuaistimme on niin yksinkertainen, mutta alkuruoka maistui taivaalliselle. Ankkapastramin kanssa tarjoiltiin ranskalaista Moulin-à-Vent -punaviiniä, joka on sataprosenttisesti Gamay-rypäleestä valmistettu. Sen verran testasin tarjoilijaa ja kysyin miltä alueelta punkku tulee. ??? Netistä löytyi vastaus: Bourgognesta, mutta en tiedä kuuluuko Alkon perussettiin.

Pääruoka oli haudutettua kuhaa ja hummerikastiketta, joka oli enemmänkin lientä, mutta maku kohillaan! Taas meitä vietiin 6-0. Annoskoot eivät ole mitään palomiesten lounaan kokoisia, mutta laatu korvaa määrän.
Kuhan kanssa maistelimme slovenialaista valkoviiniä, joka natsasi täydellisesti kalan kanssa.




Seuraavaan väliin saimme haluamamme juustot: toinen oli kova appenzeller-tyyppinen ja toinen tuhkaraitajuustoa muistuttava, mutta kumpikin olivat jotakin muuta kuin minkälaiseksi ne kuvaan. En painanut niiden nimiä mieleen. Ja juustoille tuli portviiniä.

Tässä vaiheessa tarinaa pidätän oikeuden kertoa, että vaikka sitä viiniä oli jokaisella ruokalajilla erikseen, lasia ei laskettu koskaan täyteen, vaan vain max 16 cl. Tosin tarpeeksi montaa kun maistelee, niin johan alkaa suortuvat oieta tai kihartua - kuinka vaan!!!

Koko paletin kruunasi jälkiruoka, jossa oli eksoottisia hedelmiä, mysliä ja sorbettipallukka. Plus kupillinen kahvia.

Ravintolassa ollessamme ymmärsimme varsin hyvin sen, miksi meille soitettiin ja varmistettiin tulo. Paikka oli täpötäynnä koko ajan. Meillekin oli varattu 2½ tuntia aikaa ja se siinä menikin. Ravintolan miljöö ei ole turhan nipottava, ei tarvitse miettiä tekeekö jotakin väärin. 

Meille tarjoillut nuori nainen oli ystävällinen, iloinen ja reipas, mutta joissakin kohdin ehkä hieman teennäinen.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Lasanen

Joskus iskee lasagnen himo ja tänään oli se päivä.
Lasagne on melkein yhtä helppoa kokattavaa kuin perinteinen makaronilaatikko, mutta lopputulos on tsiljoona kertaa parempaa. No, pitäähän siihen keitellä juustokastiketta, mutta silti se on helppoa kuin heinänteko.
400 g hyvää jauhelihaa ja yksi tai kaksi sipulia pieneksi hakattuna ruskistetaan, jonka jälkeen lisätään purkillinen tomaattimurskaa, maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Seos saa hautua varttitunnin ennen kuin lopuksi lisätään vielä basilikaa tai oreganoa, molempi parempi.
Sillä aikaa, kun jauhelihaseos muhii, tehdään juustokastike: ½ litraa maitoa, kunnon kokkare oikeaa voita, ½ desiä vehnäjauhoja - ja annetaan kiehua hiljalleen 5 minuuttia eli niin kauan, että kastike vähän sakenee. Lopuksi maustetaan suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä sekä päälle päätteeksi lisätään reilu 1½ desiä juustoraastetta. Kastikkeen pitää olla löysää.

Vuoan pohjalle ensin juustokastiketta, sitten jauhelihaa, seuraavaksi täysjyvälasaslevyjä. Toistetaan niin kauan kuin keitoksia riittää. Päällimmäiseksi tulee pastalevykerros, jonka päälle juustokastiketta ja runsaasti juustoraastetta.
200-asteisessa uunissa noin kolme varttia ja herkullinen italialaisperäinen pastaruoka on valmista nautittavaksi.

Takataskussa ei ollut kolmea kruunua

Helsingissä on muutamia legendaarisia ravintoloita, jotka eivät killu trendilistojen kärkipäässä, mutta ovat silti suosittuja ja arvostettuja - ja mikä parasta, niissä saa hyvää ruokaa eikä palvelussakaan ole moitteen sijaa. Ennen kuin makumatka Kruununhakaan alkaa, kerron ne ravintolalegendat, jotka ovat mielestäni kokeilemisen arvoisia: Sea Horse eli Sikala Ullanlinnassa, Salve Hietalahdessa ja Solna Munkkivuoressa.

Krunikassa meitä kiinnosti Kolme Kruunua -niminen ravintola (http://www.kolmekruunua.fi/index.php), joka on miljööltään samankaltainen Sea Horsen kanssa. Emme tehneet pöytävarausta, vaan päätimme kokeilla onneamme ex tempore, joka osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Lauantai-iltana klo 18 paikkeilla ravintolasali oli täynnä, joten ei auttanut muu kuin ottaa käyttöön vaihtoehto B.
Kolme Kruunua -ravintolaa vastapäätä on Bakfickan (http://www.bakfickan.fi/), jonne olimme yrittäneet saada pöytää joskus pikkujouluaikaan, mutta epäonnistuneet silloin yrityksessämme. Nyt kävi kuitenkin tuuri, kun marssimme sisään. Tilaa oli vaikka isommallekin seurueelle.

Bakfickanin alkupalat ovat tapastyylisiä pikkuannoksia, joita voi valita mieleisensä kolme (3) hintaan 9,90 euroa.
Minä valitsin tuoretta pinaattia ja pecorinoa, vuohenjuustoa ja kirsikkatomaatteja. Hyvää oli, mutta ei ollut moittimista pöytäseuran lohipastramissa  ja rapucrostineissakaan.

Pääruoaksi pöydässä valikoituivat niin nieriä, jättikatkiksen pyrstöt kuin Butifarra -tuoremakkara. Herkullista kaikki tyynni. Itse kaipasin lisäkkeeksi risottoa, tosin gambakset maistuivat mainiolta myös Caesar-salaatin kanssa. Kaikkea ei voi saada.

Kolme Kruunua jäi toistaiseksi kokematta, mutta ei naapurikaan huono ollut.

torstai 26. toukokuuta 2011

Terälehdet ja Vanamo

Vietimme työpaikalla valmistujais- ja läksiäiskahvitteluhetken.
Toinen työkaveri on opiskellut merkonomiksi työn ohella ja urakka saa päätöksensä perjantaina 3.6.
Toinen työkaveri puolestaan teki rohkean ratkaisun sanomalla itsensä irti ja aikoo ottaa suunnan Pohjois-Savoon Kiuruveelle.
 Isoja asioita molemmat. Opiskelu vaatii oman osansa arjessa ja joskus pyhänäkin, mutta vanhan sananlaskun mukaan "ei oppi ojaan kaada" ja aikuisiän opinnoista voi sanoa "non scholae, sed vitae discimus".
Oravanpyörästä pois hyppääminen vaatii myös päättäväisyyttä ja etenkin oman itsensä kuuntelemista. Löysinpä tähänkin kohtaan sopivan aforismin: "Voiko olla turhempaa taakkaa kuin eilisen murheet. Joskus vain on jätettävä kaikki entinen, aloitettava alusta ja katsottava rohkeasti eteenpäin!"
 Tämän tekstin otsikko "Terälehdet ja Vanamo" johtuu siitä, että annoimme molemmille lahjaksi Kalevala Korun korut. Tuleva kiuruvetinen sai Terälehdet-kaulakorun ja merkonomi Vanamo-korvakorut sen vuoksi, että hänen toinen nimensä on Linnea. Vanamon latinankielinen nimi on Linnaea Borealis. Nokkelaa, eikö totta!

Ja kahvin kanssa oli iloinen-leipuri-sisareni loihtima kesäloma-aiheinen kakku http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/05/laksiais-ja-valmistujaiskakku.html, jonka päälle oli taiteiltu Kiuruvesi-viitta ja toiselle kulmalle merkonomihattu.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua

Nyt oli aihetta keittää mitalikahvit.
Minä osallistuin elämäni kolmanteen puolimaratoniin 7.5.2011. Aikaisemmat puolimaratonkokemukset ovat viime vuodelta: Helsinki City Run (HCR) silloinkin ja Espoon rantamaraton.
Markku kisasi maratonia seuraavana viikonloppuna Kuusamossa kahvakuulan SM-kisoissa ja sijoittui kolmanneksi eli pronssimitali killui kaulassa. Ei kuitenkaan tehnyt kuuluisaa ilmaveiviä kotiin palatessaan.

Päätimme järjestää niin maratonradan varressa kannustaneille että muille hengessä mukana olleille karonkan, jossa juotiin lopulta myös ne kahvit, mutta pääpaino olisi pikkupurtavassa ja nesteytyksessä.
Kamera oli valmiina buffet-pöydän ääressä, mutta niin vain jäi taas kuvat ottamatta. Lukijan mielikuvitukselle on siis taas käyttöä.

Buffet-tarjoilu sisälsi
- jokirapu-Caesarsalaattia, jonka tilasin Stockalta
- välimerellistä salaattia, johon laitoin jääsalaattia, rucolaa, vuonankaalta, salaattimixiä, basilikaa, tomaattia, aurinkokuivattua tomaattia, vähän kurkkua ja kesäkurpitsaa, oliiveja ja mozzarellaa
- omin käsin pyöriteltyjä lihapullia (puolet poroa, puolet kevytjauhelihaa)
- prinssinakkeja ja kaupan perunasalaattia
- grillattua broileria siivuina ja texmex-maustettua kermaviiliä
- mozzarella-tikkuja (pakaste)
- patonkia
- olutta, punkkua ja valkkaria.

Melkein kaikki meni, mutta kyllä aika monta kertaa pitää kehottaa santsaamaan.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pääsiäispöydässä

Pääsiäinen on tämän vuoden osalta vietetty ja mämmit syöty. Nyt on jäljellä enää yhteenveto.
Vietimme kevään juhlaa kotinurkissa sukulaisten seurassa. Ja söimme hyvin - tai ainakin paljon.

Valmistauduin henkisesti pääsiäiseen suunnittelemalla etukäteen, että mitä pääsiäisviikonloppuna yleensä syötäisiin.
Olisiko tarjolla lammasta ja millä tavalla, mahdollisesti kalaa ja mikähän Ahdin valtakunnan herkku löytäisi tiensä ruokapöytäämme. Muna ja kana vai kumpi oli ensin - molemmat kuuluvat tietenkin myös paaston jälkeiseen juhlaan. Ja mämmiä on oltava, kermalla ja sokerilla, kiitos.

Henkisen virittäytymisen jälkeen laadin ylimalkaisen menukoosteen, jossa oli jokaiselle päivälle alku-, pää- ja jälkiruoka. Sitten ostoksille Hakaniemen halliin, josta haaviin tarttui mm. nieriää, joka ei ole merikala eli ei varsinaisesti Ahdin valtakunnasta, koska Ahti on meren jumala. Pohjoisen järvikala kuulemma.

Pitkäperjantaina myöhäinen lounas koostui Crème Ninonista (shamppanjahernekeitto), karitsan kyljyksistä, paahdetusta bataatista ja mämmistä.
Halusin tehdä alkuruoaksi keiton enkä ole koskaan tehnyt mainittua hernesoppaa, joten ajattelin uhmata kaikkia keittiötaiteen sääntöjä kokkaamalla jotakin, jota en ole koskaan koeponnistanut. Se on kokin tietoinen harakiri, että tekee näin. Olen edelleen hengissä!

Crème Ninon keitetään pakasteherneistä, siis niistä vihreitä viheliäisistä pampuloista, jotka pakenevat taitavasti haarukkaa lautasella. Juuri näiden pakasteherneiden epäviehkouden vuoksi olen suhtautunut shamppanjahernekeittoon epäilevästi.
Aluksi kuullotetaan voissa salottisipulia, valkosipulia ja yksi peruna kuutioituna. Sen jälkeen lisätään kasvisliemi ja annetaan kiehua hiljaa poreillen vartin verran.
Keitokseen lisätään pari pussia herneitä, vähän suolaa ja hippusellinen valkopippuria. Haudutetaan hetki.
Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella ja annetaan kiehahtaa.
Juuri ennen tarjoilua siihen lisätään ½ desiä shamppanjaa ja desin verran vaahdotettua kermaa.
Lautaselle vielä koristukseksi rapeaa pekonisilppua ja pieni tilkka kermavaahtoa.

Minä en käyttänyt Crème Ninoniin shamppanjaa, vaan espanjalaista cavaa (Can Vendrell Cava Brut á 12,99 euroa), jonka olin ostanut Lauttasaaren Alkosta heräteostoksena.

Lankalauantaina lounasmenussa luki grillattua halloumijuustoa salaattipedillä, grillattua nieriää, parsaa hollandaise-kastiketta ja jälkiruoaksi mangolimemousse.
Halloumijuusto on tuttavuus vuodelta 1999, jolloin olimme lomamatkalla Kyproksella. Tilasimme allasbaarissa lounaaksi hampurilaiset, joiden välissä oli tätä ihanaa suolaista herkkua.
Ohjeissa sanotaan, että juustoa pitäisi liottaa liian suolaisuuden poistamiseksi, mutta minä en tee sitä. Yritän kompensoida halloumin suolan muuten neutraaleilla mauilla, niinkuin tässä tapauksessa salaatilla.
Jälkiruoka oli pettymys. Sorruin mainonnan uhriksi. Yhteishyvän ruokalehtisessä oli muka oikein houkutteleva kuva mango-limemoussesta, mutta lopputulos ei vastannut mielikuvaa. Ruokalehti lensi kaarella roskiin.

1. pääsiäispäivän pääruoaksi suunniteltu poronpaisti joutui jo lauantai-iltana olutkylpyyn eli sulanut paisti sai liota keskioluessa yön yli ennen kuin poistin siitä kalvot, maustoin sen, kiedoin pekoniin ja sidoin paistettavaksi. Reilu 1½ tuntia paistopussissa maustepippureiden ja sipulilohkareiden kanssa teki tehtävänsä.
Poronpaistin kaverina oli valkosipuliperunoita, pikkuporkkanoita ja punaviinikastiketta. Ja jälkiruoaksi mämmiä.
Alkuruokana tarjotusta sieni-juustokeitosta oli tarkoitus tulla kuva tähän, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa, kun koko kattilallinen keittoa oli lusikoitu parempiin suihin.

Toisena pääsiäispäivänä meidät oli kutsuttu kehäkolmosen ulkopuolelle syömään - parsaa, hirvenpaistia ja naminami-jälkiruokaa (sitruunainen pashajäätelö), jonka ohje löytynee http://www.valioreseptit.fi/ -osoitteesta.
Ulkopaikkakunnan kahvipöydässä saimme nauttia myös mieheni 45-vuotissynttärin kunniaksi leivottua Kahvakuulakakkua http://kotonatehtya.blogspot.com/2011/04/kahvakuulakakku.html.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Ongelmia kommentoinnissa - tässä ohje

Oletko jättänyt kommentoimatta tätä blogia sen vuoksi, että se on niiiiiiiiiiiiiiiiin vaikeaa?
Huomasin itsekin, että tämän blogin kommentoiminen on monimutkaisempaa kuin esimerkiksi http://www.helenamarkku.blogspot.com/ -blogiin kommenttien jättäminen. Liekö vika piilee blogien perustamisajankohdassa tms, mutta vaikeuksia on kuulemma ollut.

No. Hätä ei ole tämännäköinen, se on punainen ja pyöreä.
Tässä ohjeet kaivatuille kommenteille:

Valitse kommentoitavan tekstin alareunasta kommenttien määrä (esim. 0 kommenttia) > klikkaa sitä.
Kirjoita, mitä sinulla on sydämelläsi.
Valitse "Kommentti nimellä" -alasvetovalikosta "Nimi/URL-osoite" ja kirjoita "Nimi"-kohtaan oma nimesi tai haluamasi/tunnistettava nimimerkki.
Klikkaa sen jälkeen "Esikatselu"-namiskuukkelia.
Toista ruudussa annettu kirjainyhdistelmä vaadittuun kohtaan.
Klikkaa lopuksi "Lähetä kommentti" -painiketta.
A vot, nyt onnistuu.

Onnistuiko?