Perinteinen rapuillallinen ravintola Saaressa

Jo vuosikausia olemme käyneet Helenan päivän aikoihin ravintola Saaressa http://www.asrestaurants.com/FI/ravintolat/saari/esittely.html rapuillallisella. Niin tänäkin kesänä, vaikka ravintolakokemuksia on kertynyt muutenkin loman mittaan riittämiin. Mutta Saari onkin traditio!

Ravintola Saari sijaitsee kahvila Carusellin kohdalla Sirpalesaaressa, jonne kuljetaan yhteysveneellä ja matka kestää ruhtinaalliset minuutin tai kaksi.

Meidät pöytään ohjannut ravintolapäällikkö totesi meidän saaneen ravintolan parhaan pöydän - kieltämättä näköala oli upea suoraan avomerelle. Helteinen heinäkuu oli tunkeutunut tähänkin ravintolasaliin, jossa oli KUUMA huolimatta avoimista ikkunoista.

Aiempina vuosina emme ole koskaan nauttineet kokonaista rapumenuuta kaikkine lisäkkeineen, mutta nyt päätimme räjäyttää pankin. Aivan ensimmäiseksi menuuseen kuului Pursieväs (saaristolaisleipää, kantarellimuhennosta ja päällä tiristettyä porsaankylkeä), josta sain oivan alkupalavinkin kotikeittiöönkin.
Siansivuviipaleet eivät olleet ihan ohuimmasta päästä!, mutta onneksi ne oli paistettu rapeiksi.

Sitten oli vuorossa ravut, joita olimme tilanneet etukäteen 6 kpl per sierainpari. Tarjoilijaharjoittelija Jennan mukaan nämä saksiniekat oli pyydetty Lieksan suunnalta. Enpä tunnistanut ainakaan murteesta! Heti ravustuskauden alussa oli joku lehtijuttu, jossa eläinsuojeluaktivistit kauhistelivat rapujen keittoa: elävät ravut laitetaan kiehuvaan veteen! Pitäisi kuulemma kiinnittää huomiota rapujen henkisiin kärsimyksiin. Mielestäni vähän samantasoista keskustelua kuin itikoiden (sääskien) tappaminen.

Ravut olivat jokirapuja ja toisissa oli oikeinkin muhevia paloja voilla ja tillillä silatun paahtoleivän päälle. Nam.
Eikä muuten otettu snapsia! Markku oli ihan vähällä tilata, mutta koska minä en ottanut, hänkin kieltäytyi. Loistavaa.

Koska olimme lähteneet pitkän kaavan mukaan liikkeelle, seuraavaksi oli vuorossa kotimaisia juustoja (sinihometta, goudaa ja jotakin muuta), ruislastua ja raparperihilloketta. Nam.

Pääruokavaihtoehtoina menuussa oli heinäsorsa, lohi ja kasvisruoka. Me valitsimme sorsaa - lieko ollut repeä tai ei, mutta hyvää oli. Odotin kyllä, että lihakimpale olisi ollut jotenkin sorsanpaistin mallinen, mutta tämä taisikin olla fiinimpi versio siitä. Lisäksi tuoreita paistettuja kantarelleja, naurislastuja, punajuuripyrettä, mustaherukkahyytelöä ja savukylki-perunamacairea. Nam.

Päälle päätteeksi tyrnivanukasta. Nam nam nam.

Ravintola oli tupaten täynnä ja nähdäkseni suurimmaksi osaksi privaattiporukoita. Rapuaikanahan on tavallista, että liikkeellä on isoja yritysporukoita, mutta liekö nykyinen taloustilanne iskenyt siihenkin käytäntöön tai sitten syy oli perjantai-illassa.
Viereiseen pöytään tuli vähän ennen lähtöämme suomalais-venäläinen seurue, jonka ludmiloilla ei tainnut olla ravun syönti täysin hallussa - pistelivät putsaamatta kaikki poskeensa. Onneksi olimme jo lähdössä pois.

Ruokajuomiksi valitsimme ranskalaisen Chabliksen ja chileläinen Errazurizin sekä jäävettä. Sopivia valintoja kaikki!