Vuoden ravintola 2011

Lomamme loppupuolella teimme päiväretken Tampereelle ja yhtenä matkan tarkoituksena oli vierailla vuoden 2011 ravintolaksi valitussa ravintola C:ssä http://www.ravintola-c.fi/. Suunnitelma myös toteutettiin.
Ravintola C sijaitsee ainakin junamatkailijan kannalta erinomaisella paikalla eli heikkotasoisemmankin kivenheittäjän osumatarkkuusalueella Tampereen rautatieasemaa vastapäätä osoitteessa Rautatienkatu 20.
Aiemmin samalla paikalla on ollut mm. ravintola Perla, mutta en tiedä minne se on muuttanut vai liekö lopettanut toimintansa kokonaan. Perlassakin oli hyvää ruokaa.

Ravintolatila on pienehkö, mutta silti kaikilla ruokailijoilla on oma rauhansa. Helteisenä päivänä ravintolassa oli kuuma, joka häiritsi vähän tunnelmaa. Voisiko tilaan harkita jotakin viilennintä tai muuta seisovaa ilmaa sekoittavaa härveliä?
Ilmapiiri on hillitty, osin jopa hieman liian jäykkä. Liekö se meidän suomalaisten vika, että vähänkin häävimmässä paikassa istutaan kuin tikun nokassa eikä uskalleta juurikaan keskustella ääneen tai muuten elävöittää tilannetta.
Tarjoilijattaremme oli ystävällinen ja kertoi kaikista tarjoiluista asiantuntemuksella, mutta itse olisin kaivannut menoon hieman luonnollisuutta.

Valitsimme molemmat Ilkan menun eli risottoa muikkujen kera, Ylätalon luomutilan Kainuun harmas-karitsaa, päivän juustoa ja kyytönmaitojäätelöä & marjoja.
Aivan alkuun sattui valitettavasti illallisen ainoa iso miinus: lasillinen taskulämmintä shamppanjaa!!! Tarjoilija kyllä kertoi, että shamppanjan viilentämisessä menee hetki, mutta todennäköisesti se "hetki" ei riittänyt.
Pöytään tuotiin myös voita soreassa Iittalan Vitriini-rasiassa ja supermaistuvia omatekoisia pikkusämpylöitä. Joku oli taiteillut voipalaseen tarkennukseksi sanan VOI.
Myöhemmin meille tuotiin uusi voirasia, mutta ei koskaan lisää leipää :O

Alkuruokana oli mm. tillillä maustettua risottoa ja lähivesien muikkuja sekä kunnon kokkare kirnuvoita. Voi, kuinka kaikkien korresterooli-intoiljoiden viisarit värähtävätkään moisesta. Risotto oli juuri sopivan löysää ja al dente eikä muikuissakaan mitään moitittavaa ollut: hyvin paistettu ja muistuttivat vähän Kuusamo-järven hopeakylkiä :)

Pääruoan eli Kainuun harmas-karitsan tarjoili meille ymmärtääkseni ravintolan toinen omistajista eli Ilkka. Lautasella oli karitsaa kolmella tavalla - keskimmäinen on lihapulla! Lihan lisäkkeenä tarjoiltu peruna oli raaka tai sitten se oli erittäin kiinteää laatua. Liha oli suussasulavaa.

Pääruoan jälkeen vuorossa oli valkohomejuustoa makealla tummalla leivällä ja taisipa olla porkkanahilloa (en koskaan kirjoita mitään ylös tilanteen ollessa päällä, joka aiheuttaa toisinaan sen, ettei muista aivan kaikkia yksityiskohtia!). Kylläpäs piti olla hyvää.

Menun jälkiruokana oli kyytönmaitojäätelö, joka ei natsannut täysillä minun makuuni. Maitojäätelö on maitojäätelöä - siis vähän ilmeetöntä. Onneksi jätskin lisukkeet paikkasivat tilannetta.

Tällä kertaa emme juoneet viiniä pullokaupalla, vaan lasilliset valko- ja punaviiniä, molemmat italialaisia.

Ravintola C on varmasti ansainnut kannuksensa; sijainti ja miljöö ok ja ruoka erinomaista. Asiakaspalveluun rentoutta ja ehkä pikkuriikkisen enemmän huomaavaisuutta, niin kaikki on kunnossa -  mielestämme. Markku antoi C:lle ysin, minä ysi miinuksen lämpimän shamppanjan takia.