Kasvis-fetalisäke

Sunnuntailounaana oli lihapullia, joiden taikinaan laitoin poron- ja naudanjauhelihaa sekä kanttarelleja. Niin arkiruokaa kuin olla voi, mutta ah, aina niin hyvää.
Olen joskus takavuosina ostanut karppauskeittokirjan, mutta enpä ole paljon sen ohjeita käyttänyt. Tutkailin "männä viikolla", että minkälaisia lisäkkeitä siellä ehdotetaan tehtäväksi.
Muistinsopukoihin jäi kasvis-fetapaistos, jota päätin kokeilla herkullisten lihapullieni lisäkkeeksi korvaamaan pottumuusin.

Pilkoin uunivuokaan kaksi keskikokoista parsakaalta, yhden hyvänkokoisen kesäkurpitsan, puolitoista punaista paprikaa ja kaksi punasipulia. Kesäkurpitsa olisi voinut olla keltainen, niin väripaletti olisi ollut leikkisämpi, mutta eipä ollut keltaista zucchinia lähettyvillä, joten vihreällä mentiin. Kasvisten kanssa pääsi muhimaan myös purkillinen fetaa. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ja basilikaa sekä reilulla kädellä oliiviöljyä. Sitten vaan kaikki vähän hyrskynmyrskyn ja uuniin (200 astetta, 45 min).

Että piti olla hyvää.
Ylemmässä kuvassa ainekset täyteläisen värisenä ennen paistamista ja alemmassa kuvassa sen sijaan näkee kuinka esimerkiksi punasipulin väri kärsii, kun sitä vähän kuumentaa. Siitä huolimatta bueno. Suosittelen.

Karppaus alkaa saada naurettavia piirteitä. Toim. huom. Minähän en karppaa oikeaoppisesti, sillä  syön mysliä ja kaurapuuroa ja muutakin, jossa on jauhoja, mutta potut, pasta, riisi ja leipä on boikotissa. Mutta takaisin naurettavuuksiin.
Lähes päivittäin on jossakin lehdessä joku artikkeli vähähiilihydraattisen ruokavalion vaaroista ja kuinka ollakaan, piruja maalailevat seinille yleensä terveyden ja hyvinvoinnin edustajat, joiden kuvittelisi olevan innoissaan ihmisten parantuneista ruokailutottumuksista. Ehkä ongelma onkin siinä, että ruokavalioremonttien takia jää joku pilleripurkki ostamatta eikä kirstu kilahda entiseen malliin.

Minunkin mielestä ylilyöntejä tulisi välttää ja säilyttää kohtuus kaikessa. Myös pelottelussa.