Kynttiläillallinen

Onko luvassa kynttiläillallinen á la Hyacinth Bucket brittiläisestä Pokka pitää -sarjasta vai täysin lauttasaarelainen versio? Oikea vastaus on jälkimmäinen, mutta ilman esikuvansa kommelluksia.
Mainitsin sisarelleni, että järjestän miehelleni kynttiläillallisen, josta hän loihe lausumaan, että oikeinko Hyasintti Ämpäri (a bucket = ämpäri) -tyyliin? Siitäpä sitä sitten on riittänyt runoilemista.

Pyhäinpäivän kunniaksi loihdin neljän (4) ruokalajin illallisen viineineen.
Alku otettiin ihan varman päälle: paahtoleipää, smetanaa, punasipulisilppua ja Kuusamo-järvestä pyydettyjen muikkujen mätiä. Leipäähän me ei olla syöty herran aikoihin eikä minulla tee enää edes mieli leipää, mutta silti tässä alkupalassa sitä oli eikä voi moittia.

Alkuruoan kanssa nautimme espanjalaista Augustus-merkkistä valkoviiniä (Penedes), jota sain taannoin esimieheltäni palkkioksi hyvin tehdystä työstä (2 ploa). Sanoisin, että kyllä kannattikin antaa. Loppuunsaatettu tehtävä oli haasteellinen eikä usko tahtonut riittää, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja toisaalta viini on todella "miun maun mukkaa" täyteläistä chardonnayta.

Kävimme syyskesällä mieheni kanssa Fagervikissä eräässä kartanossa lounasvierailulla, ja meille tarjottiin kauriinpaistia.
Siitä innoittuneena kysyin joskus Stockmannilla, mahtaako kauriinpaistia olla meidän tavisten saatavilla. Lihamestari esitteli minulle pakastealtaan runsasta valikoimaa ja kertoi, että tuoretta lihaakin on saatavilla metsästyskauden aikaan (marras-joulukuu).
Tällä kertaa tyydyin pakastettuun ulkofileeseen (n. 700 g) ja se oli peuraa. Kai se on likimain sama sarvipää kuin kauris.

Poistin fileestä kalvon ja valelin sen balsamicosta, hunajasta, rosmariinistä, suolasta ja mustapippurista tekemälläni sekoituksella ja työnsin paistopussiin.
Peuranpaisti on herkullista, kun se on paistettu níin , että paistomittari näyttää 57 astetta. Minun paistama lihakimpale oli niin pieni, että tuskin ehdin sitä uuniin työntää, kun mittari jo näytti sallittuja lukemia.
Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa liha pois uunista ja kääriä se folioon ässehtimään.

Peuranpaistin kaveriksi paahdoin uunissa bataattia, lanttua ja porkkanaa. Juureskuutioiden joukkoon sekoitin valkosipulia, hunajaa, suolaa, mustapippuria ja tuoretta timjamia. 225 astetta ja reilu puoli tuntia.
Ettei tarjottava liha ja juurekset tartu kurkkuun, tein kastikkeen  pakastesuppilovahveroista, sipulista ja peuran paistinliemestä.

Peuranpaistille valitsin viiniksi argentiinalaisen Trapichen, joka on 70 %:sesti Malbec-rypäleestä valmistettu viini. Hyvä valinta.

Kynttiläillallisen jälkiruokana oli arkipäiväisesti jäätelöä ja kahvia, mutta sitä ennen nautimme "välijuustot" sellaisenaan.
Juustoina olivat Valion Salaneuvos vasemmalla alhaalla (gouda), itävaltalainen Dachsteiner ylhäällä (ärpääli haju) ja Cittarista ostettu maalaisbrie oikealla alhaalla (alkuperä tuntematon).

Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja järjestys oli moitteeton.