Syksyn keitoksia ja kokkailuja vähähiilarisesti

Minua ei potuta vieläkään :) Olen ollut ilman perunaa, pastaa, riisiä ja leipää syyskuun alusta alkaen - ja nyt on jo liki lokakuun loppu. Ei, en karppaa puhdasoppisesti, mutta yritän kyllä välttää edellä mainittujen aineksien syöntiä.
Päivitin juuri blogiini maa-artisokkakeittojutun. Siihen käytin perunaa, olen syönyt muutaman leipäpalankin tänä aikana ja kaljaa olen juonut - varsinkin Münchenissä lokakuun alussa. Ylipäätään on vain kyse vähemmästä määrästä hiilihydraatteja ja täytyy sanoa, että olo on ollut kevyempi eikä housunkaulus ahdista aivan niin paljon kuin aikaisemmin. Miehellä paino on pudonnut 7 kg.

Pottujen ja pastan kiertäminen ruoanlaitossa aiheuttaa päänvaivaa, se on myönnettävä. Niitä kun on niin helppo keittää lisäksi lihalle, kalalle ja vaikka mille. Olen jo aiemmin kirjoittanut kukkakaalimuusista, joka on oivallinen vaihtoehto perunamuusille ja maukastakin kaiken lisäksi.
Talvea kohti mennessä minulta loppuu mielenkiinto kukkakaaliin - se muuttuu mielestäni puiseksi.

Uusin tuttavuus on juurespyree. Nam. Taas kerran niin yksinkertaista, mutta tosi makoisaa.
Kuorin ja pilkoin noin varttikilon verran lanttua, reilun 100 g juuriselleriä ja puolikiloa porkkanoita. Kiehuvaan veteen lusikallinen suolaa ja juureskuutiot perään. Annoin kiehua puolisen tuntia ja laskin keitinveden talteen (mutta en tarvinnut sitä).
Sauvasekoitin kehiin ja massa tasaiseksi. Ripaus cayennepippuria, muskottipähkinää ja vähän suolaa sekä reilulla kädellä kuohukermaa - kuitenkin niin, ettei pyreestä tule keittoa ;-). Muutama pyöräytys puuhaarukalla, jonka jälkeen lisäsin soseeseen yhden kananmunan ja sekoitin huolellisesti.
Kerrassaan erinomaista. Suosittelen.

Tulen käyttämään tätä myös jossakin alkuruoassa joskus - esimerkiksi paistettujen kampasimpukoiden kanssa. Tekeekö mieli, lippaako kieli?

Perjantai-iltaisin työviikon päätteeksi rentoudumme yleensä kotona ja syömme jotakin kivaa. Niinkuin esimerkiksi täytettyjä paprikoita. Ei tosiaankaan mikään uusi innovaatio, mutta helppo valmistaa ja hyviähän ne ovat eikä ole turhia hiilareitakaan.
Näiden kanssa kävi sellainen moka, etten esikypsentänyt niitä niinkuin olin ajatellut, mutta hyvinpä noihin hammas pystyi. Olivat hienosti al dente.

Lukijalle on varmaankin tullut selväksi se, että saimme viime jouluna lahjaksi puoli poroa. En tiedä oliko oikea vai vasen puoli, mutta etu- tai peräpää se ei kyllä pelkästään ollut.
No, sellaisessa kaupassa tulee kaupan päälle myös keittoluita. Aivan totta. Keittoluita. Keitin siis luusoppaa.

Varasin taloutemme suurimman kattilan, johon ladoin huuhdellut luut kiehumaan. Aluksi kuorin keitoksen päältä vaahtoa pois, jonka jälkeen lisäsin sekaan maustepippureita, sipulia ja suolaa. Keitos sai kiehua itsekseen parisen tuntia.
Keittämisen jälkeen rapsuttelin lihat luista erilleen, lisäsin keittoon pari pussillista keittojuureksia ja muheva poronlihasoppa oli valmista nautittavaksi.
Kaikki syötävä on hyödynnettävä, myös luut!