Mange Sud Tehtaankadulla Helsingissä

Aluksi on todettava, että koskaan ei saisi jättää blogin päivittämistä niin pitkän ajan päähän kuin minä nyt teen. On täysi työ muistaa liki kuukauden vanhoja tuntemuksia ja etenkin makuelämyksiä, mutta parhaani yritän.

Olimme menossa ystäväpariskunnan kanssa Yö-yhtyeen 30-vuotiskonserttiin Hartwall-areenalle 10.12.2011. Sovimme, että käydään jossakin syömässä ennen kuin siirrymme Pasilaan. Mietin ensin, että löytyisikö mieleistä paikkaa ratikkalinjojen varrelta, koska silloin olisi mahdollisuus hyödyntää julkista liikennettä siirtymätaipaleilla.

Olin kuullut, että Eirassa Tehtaankadulla on mainio ravintola nimeltään Mange Sud http://mangesud.fi/, mutta tiemme ei ollut koskaan aiemmin vienyt sinne. Vaikka olen maantieteellisesti äärimmäisen lahjakas, nyt on tunnustettava, että kuvittelin Tehtaankatu 34 -osoitteen toiseen paikkaa! Siltä osin meni ratikkalinjojen välitön läheisyyskin niin sanotusti munilleen.

Ravintola Mange Sud, Tehtaankatu 34 D, 00150 Helsinki

Kun tein varausta (klo 17), minulta kysyttiin, että riittääkö meille ruokailuajaksi 2½ tuntia (klo 19.30 saakka). Tokihan se riittäisi, koska muutoinkin meillä tuli olla jo tuohon aikaan nokka kohti Areenaa. Kysymyksen taustalla oli tietenkin pikkujouluaika - on taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

Valitettavasti rauta oli niin kuumaa, että minulle ainakin jäi hivenen hätiköivä fiilis koko touhusta. Hyvä, että sai palttoon pois päältä, kun jo ruokalistaa työnnettiin nenän alle eikä ehtinyt juuri istua, kun shamppajalaseja  (alkudrinkki) täytettiin.
Mange Sud on vähän fiinimpi paikka, muttei missään tapauksessa mikään extra premium-luokan ravintola, vaikka se mainostaakin saaneensa merkinnän Michelin-kirjaan ja johonkin toiseen ranskalaiseen julkaisuun. Sen perusteella olisin odottanut hieman hillitympää rytmiä tarjoiluhenkilökunnalta.

Ruokavalintojamme tivattiin myös hetimiten, mutta koska emme ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, ryystimme shamppanjaa kaikessa rauhassa ja pyysimme "vielä 5 minuuttia" useampaan kertaan.

Minä olen ihastunut kampasimpukoihin, joten valitsin ne alkupalaksi. Lisänä kurpitsapyreetä. Hyvä yhdistelmä. Markku puolestaan valitsi Mangen Caesarin broiskulla.

Kiivas tahti jatkui. Melkein hengästytti. Toinen tarjoilija vei alkupalalautaset tiskiin ja toinen kantoi paluupostissa pääruoka-annoksia pöytään.
Markkua lukuunottamatta koko muu pöytäseurue valitsi grillattua maissikanaa lisukkeineen. Markku sen sijaan oli erilainen nuori ja päätyi haudutettuun porsaankylkeen.

Possunkylki oli kuulemma maukasta. Annokselle voi antaa arvosanaksi kahdeksan (8).
Broileri sen sijaan ei ollut herkullista, koska keittiössäkin oli ollut kiire tai kaasuliekki liian suurella: tuloksena päältä karrelle poltettu kananpalanen! Tottakai olisimme voineet palauttaa ruoat takaisin, mutta eipä me tehty sitä.
Markun ja minun pääruokajuomana oli portugalilainen "Altas Quintas", joka ei ollut huono vaihtoehto - edes jotakin hyvää.

Jälkiruokina pöytäkunnassamme oli ainakin sulkaafondant, tarte tatin ja valikoima italialaisia juustoja. Niissä ei ollut valittamista.

Rauhattomuus, toisaalta välinpitämättömyys ja poltettu broileri jättivät minuun tunteen, etteipä tarvitse toista kertaa käydä. Vähän semmoinen valju mielikuva jäi.
Samoin kävi kyllä Yö-yhtyeenkin kanssa. Jotenkin vaisu meininki. Ei Ollikaan hyssytellyt entiseen malliin ja suurin osa biisesitäkin tuntui ei-niin-jokapäiväisille.  Toki "Rakkaus on lumivalkoinen" ja "Joutsenlaulu" kuultiin, mutta väljähtynyttä oli.