Ravintola Lehtovaarassa pitsihääpäivän kunniaksi

Rakkaustarinamme alkoi 18 vuotta sitten tammikuun 8.päivänä.
Samana päivänä vuotta myöhemmin menimme kihloihin ja 8.1.1999 sanoimme "tahdon" Meilahden kirkon kappelissa Airin, Piiun ja Vekan todistaessa korutonta, mutta tunnelmallista hetkeä.
Loput onkin legendaa ;-)

Häävastaanoton järjestimme ravintola Lehtovaaraan, koska halusimme pienimuotoisen vihkimisseremonian vastapainoksi vähän jotakin ylellistä ja sitähän Lehtovaara pystyy tarjoamaan vuodesta toiseen.
En enää muista, minkälainen menu meillä oli silloin 13 vuotta sitten, mutta pitkän kaavan kautta varmasti mentiin.

Olemme siitä lähtien käyneet joka vuosi hääpäivämme aikoihin Lehtovaarassa illallisella - lukuunottamatta vuosia 2003 ja 2009.
Molempina poikkeusvuosina olemme olleet Australiassa; vuonna 2003 nautimme hääpäiväillallisen Melbournen Southbankissa kreikkalaisessa ravintolassa, jossa pistäydyimme myös jälkimmäisellä reissullamme. Vuonna 2009 olimme sen sijaan maailman kauneimmassa kaupungissa eli Sydneyssa, jossa hääpäiväillallispaikaksi valikoitui kalaravintola Darling Harborissa.

Pitsihääpäivän illallista varten pukeuduttiin ykkösiin ja lähdettiin kohti Taka-Töölöä.
Ravintola Lehtovaara on perustettu alunperin Viipuriin vuonna 1916, mutta vuonna 1940 ravintolan silloinen ruotsalainen omistaja siirsi sen niille sijoille, missä se nyt nököttää - lähellä Sibelius-monumenttia.
Lehtovaara ei ole mikään pistäytymispaikka, mutta ei siellä tarvitse jäykistelläkään, vaikka pöydissä onkin valkoiset liinat.
Ruoka on ollut aina erityisen hyvää, viinivalikoima vallan mainio ja palvelu superia! Lehtovaaran tarjoiluhenkilökunta ei ole mitään eilisen teerenpoikia, vaan kokeneita ammattilaisia ja hyvin ystävällisiä.

Koko paletin aluksi skoolasimme lasillisella talon shamppanjaa (Champagne Paul Goerg Blanc de Blancs Brut).
Alkuruoaksi valitsimme molemmat tattariblinin, jonka lisäkkeenä oli muikunmätiä, smetanaa ja punasipulihakkelusta. Vaikkei blini suurensuuri ollutkaan, niin liekö se tattari on niin täyteläistä, että meinasi jo huolestuttaa mahtaako pääruokaa pystyä syömään lainkaan.
Blinin seuraksi otimme lasilliset chileläistä valkoviiniä (Grey Chardonnay). Tähän saakka kaikki oli täydellistä.

Hivenen huokaistuamme saimme pääruokamme: Markulle Vorschmackia Lehtovaaran tapaan ja minulle poroa kahdella tavalla.

Vorschmackin seurana oli perunapyreetä, punajuurta, suolakurkkua ja smetanaa. Pitihän sen kuulemma olla hyvää.
Poroannoksessa oli sisäfilettä ja ylikypsäksi paistettua mehevää paistia, joka oli ikäänkuin riivitty. Pienenpieni bataattifondant ja punaviinikastike tekivät annoksesta täydellisen.
Pääruoan kanssa joimme punaviiniä: australialaista Old Garden Mourvedrea (Hewitson). Tarjoilijan mukaan Mourvedre -rypäle on maailman vanhimpia rypäleitä, ja että tämän kyseisen viinin rypäleet olisi poimittu alkuperäisestä köynnöksestä Barossa Valleyssa. Täyteläinen, muttei liian tuhti. Hyvä valinta, vaikkei rypäle meille tuttu olekaan.

Päälle päätteeksi Markku herkutteli Crème Brûléella, mustalla kahvilla ja XO-konjakilla. Minä valitsin marinoidun ananaksen ja lakritsivaahdon sekä jälkiruoalle suositellun itävaltalaisen Eisweinin plus tuplaespresson.

Saimme kulumaan illalliseen kohtuulliset kaksi tuntia. Missään kohtaa ei ollut kiirettä eikä myöskään liikaa odottelua. Todella onnistunut ilta. Lehtovaara sai taas täydet kymmenen pistettä!

Eikä tässä vielä kaikki. Olimme päättäneet tulla Lehtovaarasta suoraan kotiin ilman kaupunkikierrosta. Jääkaapissa odotti pullollinen Taittinger-shamppanjaa. Kilistimme meidän onnellemme ja katsoimme Amazing Racea sekä nauhoitettua Putousta.