Makumatka Andorraan

Teimme laskettelumatkan Pyreneitten lilliputtivaltioon Andorraan tammi-helmikuun vaihteessa. Se, että puhun monikon ensimmäisessä muodossa, johtuu siitä, että matkalla en ollut ainoastaan minä.
Me tarkoittaa Team Läskikasaa, jonka matkakuulumisista voi lukea toisessa blogissa.

Andorrahan sijaitsee Espanjan ja Ranskan rajalla noin 4 tunnin bussimatkan päässä Barcelonasta. Ja kun mainitsee Barcelonan, ymmärtää, että silloin ollaan Kataloniassa, jonka vaikutus on voimakas myös Andorran ruokakulttuurissa. Toisaalta pieni valtio sijaitsee korkealla Pyreneitten vuoristossa, joten paikallinen ruoka on taatusti raskasta - lihaista ja juustoista. Millään pupuruoalla ei pärjää vaativissa oloissa.

Me vietimme hiihtolomaviikon Soldeussa, joka on hyvin pieni kylä. Vain muutama talo pääkadun varrella ja kun kyseessä on hiihtokeskus, ravintolatarjonta on kaikkea muuta kuin paikallista.
Andorra on kaiken hyvän lisäksi hiihtokansana kunnostautuneiden brittien suosiossa, joten harvatkin ravintolat tuntuivat olevan engelsmannivetoisia.
Meidän majoituspakettiimme kuului buffet-aamiainen sekä -illallinen. Aamiaispekonit ja munakokkelit kävimme syömässä joka aamu, mutta kolmena iltana skippasimme illallisen ja kävimme muualla syömässä (Fat Albert's, Merlot ja katalonialainen illallinen oppaan kanssa).

El Mercat del Pi

El Tarterin puolella sijaitseva rinneravintola, johon ihastuimme ikihyviksi ja lounastimmekin siellä kolmena päivänä.
Joka kerralla tarjoilijanamme oli ihastuttava argentiinalainen Jorge, joka oli Andorrassa sesonkitöissä. Se ei ollenkaan tavatonta. Suurin osa erilaisissa palveluammateissa työskentelevistä ihmisistä on siirtotyöläisiä --- ja hyvin usein juuri Etelä-Amerikasta!

El Mercat del Pi ei ole rinneravintolan prototyyppi, vaan mieluumminkin rento kaupunkikuppila. Siellä ei ollut joka kerta kovin paljon asiakkaita, joka oli tietenkin ravintolan kannalta ikävä juttu, mutta meidän kannalta tosi loistavaa. Eipähän ollut turhaa hulinaa.

Jokaisella käyntikerralla Jorge toi meille ensin amuse bouchet. Pahoittelen alla olevan kuvan heikkoa väriä, sillä suupala ei pääse kunnolla oikeuksiinsa.

Pienellä leipäpalalla anjoviskiehkura, jotakin muuta suolaista maistuvaista sekä mustekalan musteella värjätty sipsi!

El Mercat del Pin ruokalistalla oli vain yksi salaatti: vuohenjuustosalaatti ja yksi keitto: katalonialainen liha- ja makkarakeitto. Muut vaihtoehdot olivat pitkälti paellatyylisiä, en ainakaan muista yhtään pastaa tai vastaavaa.

Vuohenjuustosalaatti

Mereneläviä ja nuudelia

Toisella vierailukerralla Jorge ehdotti, että ottaisimme yhteiseksi alkuruoaksi ibericokinkkua ja kuumaa camembertia. Kiinni veti. Lihan kanssa oli tomaattisalsaa ja juuston kyytipoikana tomaattihilloa. Että osasi olla hyvää, jopa niin hyvää että viimeisenä päivänä tilasimme samanlaisen satsin oikopäätä!

Kävimme "Jorgen Baarissa" kaikkiaan kolme kertaa ja perjantaina sinne mennessämme hän ohjasi meidät yläkerran privaattiosastolle! Meillä oli hulppea 16 hengen pöytä, omat toilettitilat ja palvelu pelasi.
Minä sanoin, että haluan hyvälle viikolle lasillisen shamppanjaa --- ei cavaa! Jorge sanoi, että jos otatte koko pullon, saatte sen 6 euroa halvemmalla. Kiinni veti - taas.
Mutta arvatkaapas, mitä se Taittinger (aito ranskalainen shamppanja) -pullo maksoi? 28,50 euroa!!!
Meidän koti-Alkossa se maksaa jo liki 50 euroa, saati sitten mitä suomalaisessa ravintolassa.

Tällä viimeisellä kerralla söimme yhteisymmärryksessä, Jukka lukuunottamatta, äyriäispaellaa.

Kun vihdoin olimme aikeissa lähteä kyläänlaskuun, Jorge nousi portaita ylös ja tarjottimella oli kuusi (6) lasillista cavaa "on the house". Aivan supermies!

Muut rinnelounaat

Päivittäin noin puolenpäivän aikaan pidimme lounastauon, jonka kesto vaihteli 1½ - 2 tuntiin riippuen palvelun nopeudesta kuin myös lämmittelyn tarpeesta. Kuten tunnettua, lounastimme kolmesti Jorgella, niinpä jäljelle jäi vain kolme muuta päivää.
Yhden kerran söimme Pas de la Casan kylässä El Madison -nimisessä kuppilassa, jossa Jukan ja minun annoksista meinasi tulla ylitsepääsemätön haaste henkilökunnalle. Jukan tilaama vuohenjuustopinaattilasagne viipyi ja viipyi, jopa niin, että Jukka epäili jo kokin lähteneen lypsämään vuohta!
Minä tilasin broilerihampurilaisen, joka tuotiin ensin naudanlihalla, seuraavaksi raakana ja vasta kolmennella kerralla se oli syöntikunnossa.

Jukan lasagne El Madisonissa

Tiistaina söimme lounasta italialaisessa ravintolassa, jossa ei myöskään ollut salaatteja, saati keittoja. Pitsaa, pastaa ja risottoja. Valitsemani basilika- pinjansiemenrisotto (kuva alla) oli erittäin maukasta.

Välivedet

Normaalisti Team Läskikasa pitää sekä aamu- että iltapäivän välivesitauot, mutta tämänkertainen opas oli niin kova menijä, ettei ehtinyt taukoja pyytää --- ellei sitten luonnollisia tarpeita varten.

Jos ja kun menimme tauolle ja varsinkin loppuviikosta, kun oli kamalan kylmä ja pidimme tauon, minä otin yleensä cappuccinon. Tööttäsivät sitten kunnon kermavaahtokinoksen topiksi!!!

Andorrassa lipitetään espanjalaisia viinejä ja cavaa, koska ollaan liki sen kotiseutua. Katalonian suurimpia cavataloja ovat meillekin tutut Freixenet ja Codorníu.