Laskiaisherkkuja

Sydäntalvi on keittoruokien aikaa ja laskiaisen tietämissä on hyvä syy keittää hernekeittoa. Niinpä ryhdyin toimeen.
Laitoin perjantai-iltana pussillisen (500 g) kuivattuja herneitä reiluun 2½ litraan vettä likoamaan. Siinähän saivat lilliä yön yli ja vielä lauantai-iltapäivän puolelle. Sitten täräytin keitoksen tulille.
Annoin herneitten kiehua hetkisen aikaa itsekseen ennen kuin lisäsin luisen sianlihan kattilaan. Sen jälkeen odottelin hetkisen, josko vaikka keitoksen pintaan nousisi vaahtoa kerättäväksi pois.

Tovin herneitä ja lihaa keiteltyäni lisäsin sipulisilpun, maustepippurit, suolan ja meiramin. Minun hernekeittoon EI kuulu porkkana!
Alensin lieden lämpötilaa niin, että keitto juuri ja juuri kiehui --- ja lähdin salille.
Kun keitto oli kiehunut lähes kolme (3) tuntia, nostin lihat pois ja pienin ne sopiviksi suupaloiksi ja heitin takaisin sopan sekaan.

Jos saan itse sanoa - ja miksipä en saisi, hernekeitosta tuli melkein yhtä hyvää kuin meidän äidin (oululaisittain meijän emännän) keittämästä! Ehkä aavistuksen sakeaa, mutta kerrassaan HYVVÄÄ.

Ja mitä olisi laskiaisateria ilman pannukakkua tai lättyjä.
Tekemääni pannukakkua sanotaan jostakin syystä myös Tupperware-pannariksi, mutta minä en valitettavasti tiedä miksi.

Jauhot, suola, hippunen leivinjauhetta ja maun mukaan vanilliinisokeria sekoitetaan keskenään ja siihen sekoitetaan maito. En tiedä, pitäisikö tällä ohjeella tehtävän pannaritaikinan antaa turvota, mutta minä annoin. Ennen KYLMÄÄN uuniin laittamista, lisäsin taikinaan noin 100 g sulatettua voita ja kolme pienehköä munaa.
Todellakin pannaripelti työnnetään kylmään uuniin, ja paistolämpötilaksi asennetaan vasta silloin 225C. Paistoaika noin puoli tuntia, mutta kannattaa seurata, ettei komeus pala.

Pannarin kyytipoikana oli kuohkeaa kermavaahtoa ja äidin tekemää ihanaa omenahilloa. Nam.