Lappapuurossa on mielestäni jotakin retroa, vaikkakin sitä näyttää eineksenä kaupan hyllyillä olevan.
Anoppi kyseli, että mitä marjoja meille voisi tuoda. Sanoin, että kokonaiset puolukat ne olisivat niin hyviä vaikkapa puolukkapiirakkaan - niinkuin minä sitä joskus tekisin, haha. Anoppi vaikeroi langan toisessa päässä, että voi voi kun hän on muusannut kaikki puolukkansa.
Mutta niin vain meille ajautui kokonaisia puolukoita muutama pussillinen. Muusatut puolukat olivat palautuneet alkuperäiseen muotoonsa matkalla Kuusamosta Helsinkiin!
Isäni tuli meille sunnuntailounaalle ja hänen toiveensa mukaisesti tein karjalanpaistia isooooon padallisen ja pottumuusia Lapin puikuloista. Näiden perinteisten herkkujen jälkiruokana tarjosin ouulaisittain lappapuurua, sokeria ja maitua.
Keitin litran vettä ja puoli litraa KOKONAISIA puolukoita. Siivilöin puolukankuoret pois, vaikkakin niistä tulisi puuroon mukavasti kuitua. Halusin tasaväristä puuroa, en pilkullista.
Puolukkamehuun 1½ desiä sokeria ja saman verran mannaryynejä (vähempikin riittää).
Puuro sai hautua vartin verran, jonka jälkeen se joutui jäähylle parvekkeelle.
Muistan lapsuudesta, että lappapuurokattila vietiin ulos hankeen jäähtymään. Täällä Lauttasaaressa mahtaisivat lokit syödä puurot ja vellit, jos ne jättäisi taivasalle jäähtymään.
Vaaleanpunainen lopputulos syntyy vatkaamalla jäähtynyt puuro kuohkeaksi.
 |
| Puolukat kiehumassa - näyttää ihan sienelle |
 |
| Valmis puuro jäähyllä, mutta ei epäurheilijamaisesta käytöksestä |
 |
| Pinkki lopputulos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti