Norsunluuhääpäiväillallinen ravintola Lehtovaarassa

Menimme naimisiin 8.1.1999, joten vuonna 2013 vietämme norsunluuhääpäivää! Onnea meille molemmille! Mies sai jonkun vaatimattomuuskohtauksen päivänä muutamana ja totesi, että minun kuulemma kuuluu säteillä, koska minä saan olla hänen seurassaan! Menin ihan sanattomaksi enkä löytänyt mitään yhtä tyrmäävää hänelle.
Onneksi huumori kuuluu tähän liittoon olennaisena osana eikä moiset letkautukset heilauta sinne eikä tänne. Säteilyvaarankin kanssa on niin ja näin!

Otimme lauantaina 5.1. varaslähdön norsunluuhääpäivän viettoon ja illastimme perinteisesti ravintola Lehtovaarassa Helsingin Mechelininkadulla.
Perinteisesti sen takia, että 1999 vietimme kyseisessä ravintolassa hääjuhlaa kolmen todistajamme (Airi, Piiu ja Veka) kanssa. Sen jälkeen olemme käyneet vuosittain joko hääpäivänämme tai hääpäivän tienoossa illallisella Lehtovaarassa. Ainoastaan kaksi kertaa on tehnyt poikkeuksen: 2003 ja 2009. Molemmilla kerroilla olimme Australiassa. Vuoden 2003 hääpäivää juhlistimme Melbournen Southbankissa kreikkalaisessa ravintolassa ja vuonna 2009 puolestaan Sydneyn Darling Harbourissa kalaravintolassa.

Lehtovaara on legendaarinen ja hyvämaineinen ravintola, jossa saa erinomaista ruokaa. Miljöö on hillitty, mutta ei missään tapauksessa pröystäilevä. Henkilökunta on asiantuntevaa ja palvelu hyvin ystävällistä. Hinta-laatusuhde on kohdillaan, vaikka hinnat ovatkin haitarin yläsektorissa.

Aluksi pyysimme lasilliset shamppanjaa: hyvää hääpäivää!

Alku-, pää- ja jälkiruoan suhteen päädyimme yhteistuumin Lehtovaaran klassikkomenuuseen

• tattariblini, muikunmätiä, smetanaa ja punasipulia

• coeur de filet provencale 1952

• crème brûlé

Tattariblinin seuraksi otimme tarjoilijan suosittelemaa Riesling Silberbergiä Alsacesta (16 cl). Sellaisenaan valkkari oli mukavan mineraalinen, mutta blini+mäti+smetana -suupalan jälkeen suussa maistui ihan muikkuverkolle!!! En tiedä,oliko vika viinissä vai mädissä vai missä, mutta luotaantyöntävä raa'an kalan maku jäi suuhun. Ei hyvä yhdistelmä.

Härän sisäfileen, tiristettyjen valkosipuliperunoiden, paistettujen herkkusieniviipaleiden ja valkosipulivoin kanssa nautimme pullollisen espanjalaista Caliza-punkkua, joka on sekoitus Syrah- ja Petit Verdot-rypäleitä. Jälkimmäinen on ainakin minulle uusi tuttavuus rypälerintamalla.
Viini oli tuhtia tavaraa, mutta oikein sopivaa tälle ruoalle ja muutenkin.

Jälkiruoan kanssa mies nautti tavoilleen uskollisesti kahvia ja vsop- (viel suap ottoo pikkusen) konjakkia. Minä päädyin tuplaespressoon ja Passito di Noto Moscato Biancoon tarjoilijan suosituksesta. Mieloilin itse kyllä portviiniä tai marsalaa tai madeiraa, mutta ei tämäkään hassumpi vaihtoehto ollut.

Tämän kaiken jälkeen paras ratkaisu oli raahata mahansa kotiin PUTOUS-katsomoon.
Ensi vuonna taas uudet kujeet, mutta toivottavasti kuitenkin sama paikka.