Maistiaisia Saksasta

Liki pariviikkoisen Saksan matkan aikana maistelimme jos jonkinlaisia ruokia ja juomiakin.
Saksa ei ole varsinaisesti mikään kulinaristin mekka, emmekä mekään olleet millään gastronomiamatkalla siellä, mutta syötävä oli.

Matkaseurueeseemme kuului 18-vuotias kummipoika, jolla on koko ikänsä ollut erillinen mahalaukku (makeille) jälkiruuille. Vaikka potut ja soosi eivät olisi oikein napanneet, joku leukaperiä vihlova sokeriherkku upposi kyllä aina ennen. Nykyään kummipojassa on orastavaa kulinaristin vikaa, joten myös mitä erikoisemmat ruoat maistuvat.
Täysi-ikäinen kun on, hän maisteli mielellään saksalaisia oluita ja kuinka ollakaan, vehnäoluesta tuli hänen lemppari.

 

Koskaan ei kuitenkaan näin suuresta pullosta maisteltu olutta!



 

Ensimmäisen kokonaisen Berliinin päivän lounasaikaan päädyimme Faustus-ravintolaan Wittenberger Platzille, jonka reunalla sijaitsee muuten myös Kaufhaus des Westens (KaDeWe).

Kummipoika söisi aina crème brûléen, jos se olisi mahdollista. Faustuksessa sitä ei ollut, mutta tilalle valikoitui lämmin Apfelstrudel vaniljakastikkeella ja -jäätelöllä (kuva alla).

Minä valitsin huikopalaksi Flammkuchenin (Mediterran), joka on saksalainen pitsantapainen ohut leivonnainen. Alunperin kai Elsassista lähtöisin, mutta kyllä sitä tapaa siellä sun täällä Saksassa ja Sveitsissä. Flammkuchenin pohjataikinan päälle ei laiteta ketsuppia, vaan vähärasvaista(?) tuorejuustoa. Siinä kai se ero pitsaan.

Mitten kaupunginosassa sijaitseva Hackscher Markt on yksi Berliinin yöelämän keskuksia. Aukiolle pääsee jos jonkinlaisella kulkuneuvolla ja siellä on kymmenittäin kelpo ravintoloita. Me päädyimme yhtenä iltana Restauration 1840 -nimisen ravintolan ulkoterassille.
Pojat päättivät kokeilla porsaanpotkaa, joka ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto, jos asiaa lähestyy visuaalisesti eikä maussakaan kuulemma mitään vikaa ollut.

Helle helli Berliiniä juuri niinä päivinä, kun me ja Obama olimme siellä. Nesteytykseen käytimme asianmukaisesti vettä, mutta kyllä tuopillinen oluttakin aina silloin tällöin teki terää. Ja kummipojalle mielellään vehnäolutta.

Fernsehturmista katsellessaan kummipoika pongasi Donkin' Donutsin - ja sinne oli päästävä. Ilmeestä päätellen kameramies taisi yllättää nautiskelijan?

Niin hyvää, ettei sanotuksi saa!!!


 

Ja matka jatkui. Yhtenä iltana ajelimme kaupungin toiselle laidalle Savignyplatzille, jonka ympäristössä tapasimme miehen kanssa illastaa edellisellä Berliinin reissulla useaan otteeseen. Savignyplatz -aseman ympäristö on mustanaan kaiken maailman keittiöitä. Me valitsimme runsaudenpulasta 12 Apostel - nimisen italialaisvaikutteisen ravintolan.
Mikä parasta: listalla oli myös kermavanukasta (crème brûlée)!!!, josta ei ole kuvaa.

Kaikille alkupalana suussasulavaa Carpaccio di Manzoa

Minulle tottakai scampeja (Scampi alla Griglia)

Pojat luottivat Saltimbocca alla Romanaan

Viikko läheni loppuaan, mutta onneksi oli vielä pari iltaa aikaa koluta lähiympäristön(kin) kuppiloita. Majapaikkamme vieraskirjaan oli kirjotettu vinkkejä huomionarvoisista anniskeluravintoloista. Kukaan ei kuitenkaan ollut maininnut Meena Kumari - nimistä intialaista ravintolaa, joka sijaitsi vain parin loikan päässä ulko-oveltamme. Googlailimme illansuussa lähistön intialaisia ja päätimme suositusten puutteesta huolimatta tepastella Meena Kumariin emmekä pettyneet. Ystävällinen palvelu ja ennen kaikkea taivaallisen hyvää ruokaa.
Päivä oli ollut kuuma ja niin oli Intian pojan ruokakin, mutta me emme antaneet sen häiritä nautintoa.

Paneer Pakora (friteerattua kotitekoista juustoa)

Onion Bhaji (friteerattuja sipulirenkaita)

 

Samosa

Lamm Vindalu

 

Lamm Madrasi

Kummipojan ruoka-annoksesta tuli niin epätarkka kuva, ettei sitä kannata julkaista. Toisaalta minulla ei ole kuvaa myöskään tosi herkullisesta valkosipuli-naanista. Mahtoihan kämpillä tuoksahtaa kynsilaukalle seuraavana aamuna, koska me kaikki vetelimme suurella mielihalulla naanit naamaan.

Sitten berliiniläinen KÄSITE eli Konnopke's Imbiss, joka on ollut samoilla sijoillaan Schönhauser Alleella U-Bahnradan alla jo vuodesta 1930. Tai ei kai siinä aluksi ole kioskia ollut, mutta siinä samassa kadunkulmassa perustaja Max Konnopke on makkaranmyynnin aloittanut.
Ja mitä Konnopke's Imbiss sitten myy? No, tietenkin Berliinin tunnetuinta välipalaa currywurstia, jonka erikoispiirre on currylla maustettu tomaattisose.

 







Annokseen olisi saanut leipääkin, mutta tässä on vain makkaraa. Nakki kuulemma siivutetaan munanleikkurin näköisellä apuvälineellä suitsait sukkelaan makupaloiksi.

 

Seuraavaksi ruokakokemuksissa siirrymme Hampuriin, jossa ensimmäisenä päädyimme "tuska raastaa Turkin poikaa" - kebabille. Ja pitihän olla hyvää.

 

 



Ja koska olimme Hampurissa, oli pakko saada hampurilainen. Kysyin hotellin respasta suositusta ja sain varsin oudoksuvan katseen. Aivan kuin täti ei olisi ymmärtänyt kielikuvaa hampurilaisesta Hampurissa. Saimme silti pari vinkkiä, joista toisen löysimme vasta epäonnistuneen valinnan jälkeen.

En ole koskaan syönyt niin huonoa hampurilaista kuin Hampurissa söin vai näyttääkö alla olevan kuvan hamppari sinusta herkulliselle? Einespihvi hampurilaissämpylänpuolikkaan päällä, coleslaw-salaatin tapaista mössöä ja patonginpalanen vieressä. Harmittaa.

 

 

 

Sunnuntain kaupunkikierroksella opas kertoi suunnattoman herkullisesta makeasta leivonnaisesta, jota sitten metsästimme. Kuvauksen perusteella etsimme jotakin muuta  kuin mitä Franzbrötchen loppujen lopuksi oli: korvapuustin mallinen lehtitaikinasta tehty viineri.

 

 

 

Franzbrötchen suklaakikkarekuorrutteella - parempaakin makeaa on kuulemma joskus syöty!

  

Loppurutistuksena oli enää laivamatka Tukholmasta Suomeen. Lähtörituaaleihin kuuluu aina lasillinen laivan takakannen baarissa. Tällä kertaa mies otti kerralla kaksi tuoppia: ison ja pienen.

 

Olin varannut meille pöydän heti ensimmäiseen kattaukseen Food Gardeniin. Helmikuisen risteilyn perusteella meillä ei ollut kovin korkeat odotukset ruoalle, mutta yllätyimme positiivisesti.
Alku- tai jälkiruokabuffettiin emme koskeneet, koska se ei ole enää entisaikojen veroinen.
Á la cartesta sen sijaan löytyi onnistuneita vaihtoehtoja. Hyvästä ruoasta ja Tuula-tarjoilijan  palveluhenkisyydestä annamme Viking Gabriellan Food Gardenille tällä erää 9 pistettä.

Kummipojalla ja minulla oli sama maku alkuruoan suhteen: kampasimpukoita

 

Mies ehti jo sorpostaa alkupalaansa ennen kuin kuvaaja ehtii hätiin. Parmankinkkua kai tässä on ollut.

 

Taas meni kummipojan ja -tädin mieltymykset yhteen: pippurifilepihviä härästä

 

Miehen lautasella nieriää

 

Käsintehtyjä ahvennanmaalaisia konvehteja minulle

Ja nämä lasit kuuluvat kummipojalle, vaikka joku muuta väittää. Vesilasi, olutlasi ja maistiaisia varten valko- ja punaviinilasi. Eihän tänne törsäämään ole tultu?