Sofiankadulla, kivenheiton päässä Senaatintorilta, on kohtalaisen uusi panimoravintola Bryggeri Helsinki. En tiedä, mitä sillä samalla paikalla on ollut aikaisemmin, mutta vieressä on ravintola Nuevo, joka on ollut niillä sijoilla vuosikaudet.
Emme olleet suunnitelleet menevämme syömään juuri Bryggerihin elokuisena lauantaina, vaan kulkeuduimme sinne mainonnan uhreina. Pistäydyimme Rautatientorilla Herkkujen Suomi -tapahtumassa, jonka sisäänkäynnin tietämillä naisihminen jakoi Bryggerin esitteitä ja kertoi sen olevan aika uusi ravintola Sofiankadulla ja plaaplaaplaaplaa. Vastasin naiselle, että sait ylipuhuttua, panimoravintola Bryggeri Helsinki onkin ollut testattavien listalla jo jonkin aikaa. Mennäänpäs sinne!
Katutasossa on pubi ja panimomyymälä,josta voi ostaa vaikkapa t-paitoja. Pubin yhteydessä näytti olevan myös kesäterassi, jossa käsittääkseni saattoi myös syödä, mutta alakerran kellariravintolassa oli täydellinen á la carte -lista. Alas mars!
Ensitöiksi oli maistettava panimon omaa Manta-merkkistä puolitummaa olutta. Ei hassumpaa.
Alkupaloiksi otimme yhteisymmärryksessä "Saaristolaislautasen", jossa oli graavilohta, sillikaviaaria (nam), savukalatahnaa (leipäpalan päällä) kokonaisia katkarapuja, lampaanpaistiviipaleita, aiolia ja sinappia.
Graavilohi ei ole minun herkkua enää nykyään. Syön mieluummin kylmäsavulohta tai jääkellarinlohta tai jotakin muuta, mutta graavi tökkii. Sillikaviaari oli taivaallisen hyvää eikä savukalamoussessakaan mitään moitittavaa ollut. Katkaravut olivat mauttomia ja aiolia sekä sinappia oli mitä melkoiset keot suhteessa varsinaisiin alkupaloihin.
Sanon poikkeuksellisesti maksaa, koska valitsen sitä ravintolassa tosi harvoin --- ja toisaalta, ei sitä ole kovin usein tarjollakaan.
Kyselimme muikkujen alkuperää, mutta siihen ei tullut selvyyttä keittiöstäkään. Tarjoilija tuumasi, että kyllä ne suomalaisia ovat, koska kaiken ruuan PITÄISI olla lähiruokaa.
Hätäisesti otettu kuva ei anna oikeutta annokselle |
Maksan kanssa lautasella oli kermaperunoita ja muutama suolakurkun viipale. Puolukoita kaipasin ja pottumuusi olisi ollut parempi vaihtoehto kuin kermaperunat.
Maksaa oli mielestäni liian paljon tai siivut olivat liian paksuja. Kokonaisuutena annos ei ollut mikään huippu makuelämys.
Muikkujen kanssa oli perunamuusia, suolakurkkua ja voisulaa. Kalat vaikuttivat hyvin paistetuille eikä mieskään moittinut niitä. Luulen annoksen olleen pienenpuoleinen, koska hän oli valmis paljon ennen minua. Tosin se ei ole mikään mittari: mies ei yleensäkään aikaile, olipa asia mikä hyvänsä.
Meitä palvellut tarjoilija oli mitä suurimmalla todennäköisyydellä extraaja tai muu vuokratyöntekijä, sen verran hapuilevaa hänen tietämyksensä ruoka-aineista ja viineistä olivat. Ystävällinen ja iloinen hän kyllä oli. Kävi jopa kysymässä aina välillä, että miten meillä menee ja onko kaikki ookoo.
Kellariravintolaan mahtuu väkeä kuin pipoa, mutta sen vajaan parituntisen aikana, minkä me siellä olimme, ravintolassa oli 6-12 asiakasta meidän lisäksi. Toki olimme varsin aikaisin (klo 16.30-) liikkeellä, mutta siitä huolimatta huolestuttaa, että näinköhän panimoravintola Bryggeri menestyy ja vakiinnuttaa paikkansa Helsingin ravintolakartalla.
Meiltä tämä tuttavuus saa 8,5 pistettä, jota perustelemme tavanomaisuudella. Palvelusväen ystävällisyys saa kiitosta, mutta sillä ei pitkälle pötkitä.
Pääsin itsekin kuvaan :) |
Ihmettelen, mitä lampaanpaisti teki muuten kalaisella saaristolaislautasella?! Näyttikin luotaantyöntävältä...
VastaaPoistaJa olisit pyytänyt pottumuusia kermaperunoiden sijaan! Varmaan olisi onnistunut vaihtaa :)
Juu, pikkusen on perinteistä poikkeava yhdistelmä kermapotut maksan kanssa. Minua jäi mietityttämään maksan mureusaste, kun et siitä mainnut. Toivottavasti ei ollut kengänpohjaa..
VastaaPoistaHarmi, ettei kaikki mennyt nappiin. Paremman puutteessa pitää tyytyä siihen, että nälkä lähti vähäksi aikaa. Eikö vain?