perjantai 2. elokuuta 2013

Rapuillallinen NJK:lla Helenan päivänä 2013

Päätimme yhdessä miehen kanssa, että jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostunut rapuillallinen siirretään tänä vuonna Ravintola Saaresta jonnekin muualle, mutta minne? Olemme käyneet kahdestaan Saaressa monen monta kertaa, kerran oli miehen brittikollegakin mukana.
Oli siis aika etsiä uusi saksiniekkojen imeskelypaikka! Surffailin Helsingin rapuravintoloiden tarjontaa ja päädyin lopulta taas merimatkan päässä olevaan NJK:hon.

 
NJK:n nimi tulee Nyländska Jaktklubbenista, joka on Suomen toiseksi vanhin pursiseura. NJK:n satama ja ravintola sijaitsevat Valkosaaressa Helsingin edustalla, joten sieltä on mainiot näkymät Kauppatorille ja yleensäkin keskustaan päin.


Ravintolatoimintaa NJK:lla pyörittää tätä nykyä Royal Ravintolat Oy, jolla on lukuisa määrä kohtuullisen korkean tason omaavia ravintoloita pääkaupungissa.
Ravintola NJK on avoinna vain kesäaikaan ja on huvilamaisuutensa vuoksi  viehättävä. NJK:lle pääsee vain yhteysveneellä, joka lähtee Olympialaiturin kupeesta.

Tilasimme kahdeksan (8) rapua per sierainpari etukäteen. Tällä kertaa nämä saksiniekat olivat kotoisin Posiolta, jota me kovin ihmettelimme. Onko siellä jokia?


Oikein olivat maukkaita eivätkä kovin kovakuorisiakaan. Joku rapuasiantuntija voi valaista, että mistä kuoren kovuus johtuu, minä en sitä tiedä.

Paahtoleipää, voita, tillisilppua ja ravunlihaa
Pääruokana minä nautin poron sisäpaistia, katajanmarjakastiketta ja palsternakka Macaire.

ex-Petteri Punakuono

Mies sen sijaan päätyi rosepaistettuun sorsanrintaan, sorsankoipihöystöön ja kermaiseen lintukastikkeeseen.


ex-Repe Sorsa
Ravut huuhtelimme alas ranskalaisella Sancerrella ja pääruokien kanssa nautimme espanjalaista Crianzaa.

Jälkiruokien kohdalla nostimme tassut pystyyn, mutta tarjoilijan ehdotuksesta tilasimme vielä kotimaisia juustoja valikoiman. Tarjoilijan ehdotti niitä sen takia, että meillä oli vielä punkkua jäljellä. Tosi hyvä huomio!

Vasemmalta brie-, vuohenmaito- ja sinihomejuusto plus joku kakkara
Ihan päälle päätteeksi miehelle tietenkin perinteinen kahvi ja VSOP-konjakki, minulle vain kahvi. Konjakin sijaan nappasin pöytään tuodut macaronsit ja hyytelöpalat itselleni - tädää!


Keskiviikkoiltana NJK:lla oli tosi vähän väkeä. Epäilen, että vallitsevalla matalasuhdanteella on jotakin merkitystä tässä asiassa. Näytti, että paikalla olleet pöytäkunnat koostuivat perheistä tai pariskunnista. Yhden kabinetin porukka vaikutti tulleen ei-itse-maksetulle-illalliselle.
Palvelu oli välittömän ystävällistä, tosin tarjoilijat olivat varsin nuoria. Pari pientä miinusta tarjoilijamme saa:
  • väitti espanjalaista punaviiniä riojalaiseksi, vaikka se on listan mukaan Douro-joen laaksosta
  • ei tiennyt mistä päin Suomea kotimaiset juustot ovat
Ruoka oli hyvää, tosin pääruoka-annokset olisivat voineet olla pikkuriikkisen suurempia. Paahtoleipää olisi voinut tuoda kerralla korillisen pöytään, samoinn jättää viinipullot meidän itsemme kaadeltavaksi eikä joka käänteessä olla juoksuttamassa sitä pulloa nurkan takaa.
Kokonaisvaikutelma ansaitsee 8,5 pistettä, johon edellisten huomioiden lisäksi vaikutti hinta.

Helan går, sjung hoppfaderallanlallanlej.
Helan går, sjung hoppfaderallanlallanlej.
Och den som inte helan tar, han ej heller
halvan får, helan går, sjung hoppfaderallanlallanlej.


1 kommentti:

  1. Kai te myös hoilasitte ääneen tuota ryyppylallanlejtä joka välissä? (En kaipaa vastausta.) Aijai, kun alkoi tehdä mieli sorsapaistia pitkästä aikaa!!
    Mulla on edelleenkin suomalaiset jokiravut maistamatta. Pitää lisätä ämpärilistaan ehdottomasti!

    VastaaPoista