Soitin pöytävarausta samana päivänä lounasaikaan ja sain sellaisen vaikutelman, että juuri klo 18 meille kahdelle vielä juuri ja juuri löytyi tilaa. Tosiasiassa koko sinä aikana (noin 2 h), jonka me olimme siellä, ravintolassa ei ollut kuin max 10 asiakasta! Paikkoja on nettisivujen mukaan 36.
Keittiön terveisinä meille tuotiin lusikalliset karitsanpaistia, kukkakaalta ja jotakin muuta vihreää. Tämäpäs olikin maistuva ruokahalun herättäjä. Tosi hyvä namupala.
HUOM! Kameran kello näyttää jääneen talviaikaan!
Niin kuin tapana on, meille tarjoiltiin myös talon leipää. Toinen spelttivehnästä ja toinen maltaasta. ja päälle aitoa voita. Mikään ei voita hyvää leipää ja voita. Tosin voita ei ole kuvassa ;-)
Päädyimme miehen kanssa samaan alkuruokaan eli ahventa ja mustajuurta. Lautasella oli affenta kahdella tavalla: hiillostettuna sekä moussena tuo pallukka. Lisäksi merilevämätiä ja sorbetpallo avomaankurkusta. Onnistunut kokonaisuus. Mies tykkäsi hiillostetusta ahvenenkörristä, kun taas minun makunystyröitä hiveli mussukka. Makuja on monia.
Minä valitsin pääruuaksi peuran niskaa ja juureksia. Annos oli kohtalaisen suurikokoinen, joka sinänsä herätti huomiota. Yleensä tämänkaltaisissa ravintoloissa kaikki annokset ovat mieluummin pieniä kuin suuria, mutta Aidossa asia oli toisin. Kastikettakin oli lorahtanut koko kauhallinen lihan päälle.
Peura oli ihanan mureaa ja maistui hyvälle.
Mies päätyi naudan välikyljykseen ja peruna-pekonikakkuseen. Lihakimpaleen päällä oli tuhti valkosipulivoinappi. Tämäkin annos paini kokonsa puolesta samassa sarjassa peuran niskan kanssa. Näillä eväillä alkoi tulla maha täyteen.
Välijuustoina tarjoiltiin mouhijärveläistä appenzeller-tyyppistä juustoa ja saman kylän sinihomejuustoa plus tomaattihilloketta ja aivan erinomaisen makuista "kakkaraa". En tiedä, miksi muuksi kutsuisin tuota ..., se ei ole korppu eikä keksi eikä näkkäri, siispä se on kakkara.
Päälle päätteeksi vielä jälkiruuat: miehelle mallasta ja valkosuklaata, minulle sitruunaa ja inkivääriä.
Ravintola Aito oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Palvelu oli reipasta ja mutkatonta. Ruoka tuli suht nopeasti, mutta silti rauhalliseen tahtiin. Viinien nimet ja/tai alkuperät eivät jääneet mieleen, sen verran nopeasti tarjoilijatar aina vilautti pullon kylkeä. Ahvenen kanssa taisi olla piemontelaista chardonnayta, joka jäi mieleen sen vuoksi, että Piemonte & chardonnay eivät ole tyypillisin yhdistelmä.
Mies antoi Aidolle pisteitä yhdeksän (9) ja minä kasi puoli (8,5), joten keskiarvo lähellä ysiä. Minun alempi arvosana perustuu lähinnä siihen, ettei Aito tarjonnut mitään huikeaa makuelämystä. Hinta-laatusuhde tavanomaista ei-ketjuruokalan-luokkaa. Suosittelemme joka tapauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti