Helatorstain Hesarin Ruokatorstain teemana oli ajankohtainen, raikas raparperi. Minullahan ei ole omaa puutarhaa, mutta yksi työkaveri pitää minut keväisin tuoreissa raparpereissa, jos niin haluan. Sanoin nytkin, että tuo toki nippu varsia, mutta älä paljon, koska en välitä pakastaa niitä. Tahtovat vaan jäädä pakastimen uumeniin ja joutuvat ensi keväänä roskiin.
Tein ensin perinteisen "Mehevän raparperipiirakan", jonka ohje löytyy myös tästä blogista. Yksi lukija piti sen tekstin perusteella tätä blogia outona, koska en anna eksakteja mittoja ja painoja yms. No, sori vaan. Se sattuukin olemaan tämän blogin juju - kirjoittelen hyvästä ruokahalusta milloin mitenkin. Välillä istun itse pöytään vaikkapa ravintolassa tai kyläpaikassa, toisinaan kokkailen kotona vieraille tai meille kahdelle. Joskus saatan leipoakin. Olenpa päivittänyt tähän kokemuksia Mike Mosleyn 5:2 -dieetistäkin, joka muuten toimii!!!
Mutta nyt viimeisimpään raparperipiirakkaan. Ensin piti tehdä murupintaseos: 100 g voita, 2,5 dl sokeria ja 2 dl vehnäjauhoja. Ohjeessa muuten mainittiin aina SUOLAISTA voita, mutta käytin kyllä normaalisuolaista.
Ainekset nypittiin pikkurillin pään kokoisiksi kokkareiksi ja seos laitettiin PAKASTIMEEN odottamaan itse piirakan valmistumista. Kuriositeettina kerron, että minun kokkareista tuli pientä murua, mutta lopputulokseen sillä tuskin oli merkitystä. Tosin saattaahan se olla, ettei onnistunut täydellisesti, koska voin suolaisuus ei täsmännyt ohjeen kanssa.
Piirakkataikinaan vaahdotettiin kaksi kananmunaa ja 2,5 dl sokeria. Seuraavaksi kiehautettiin 2dl maitoa, johon sulatettiin 100 g SUOLAISTA voita. Ohjeessa luki kyllä desi kermaa ja desi maitoa, mutta kun minulla ei ollut kermaa, niin maidolla mentiin.
Maito-voiseos kaadettiin nauhana muna-sokerivaahtoon samalla vatkaten. Lopuksi taikinaan lisättiin keskenään sekoitetut vehnäjauhot (4 dl) ja leivinjauhe (2 tl), jotka piti sekoittaa nimenomaan VAROVASTI NOSTELLEN.
Taikina levitettiin suurehkoon vuokaan (minä taittelin leivinpaperista uunipellille sopivan kokoisen "paistokehikon") ja päälle raparperipalat sekä pakastimessa odotellut muruseos, joka ei ollut sen kummempaa kuin muruseos, joka olisi odotellut huoneenlämmössä.
Ohjeen mukaan piirakkaa paistetaan 40 min 160-asteisessa uunissa, muta minä jouduin nostamaan 40 minuutin jälkeen lämpötilaa ja jatkamaan paistoaikaa. Kaikkiaan piirakka oli uunissa tunnin.
Minun mielestä tästä ei tullut mitään suurta makuelämystä, mutta miehen mielestä oli hyvää. Sanoinkin, että kai sitä syö vaniljakermajäätelön kanssa vaikka tallitunkion, mutta ei hän kuulemma söisi.
Tein ensin perinteisen "Mehevän raparperipiirakan", jonka ohje löytyy myös tästä blogista. Yksi lukija piti sen tekstin perusteella tätä blogia outona, koska en anna eksakteja mittoja ja painoja yms. No, sori vaan. Se sattuukin olemaan tämän blogin juju - kirjoittelen hyvästä ruokahalusta milloin mitenkin. Välillä istun itse pöytään vaikkapa ravintolassa tai kyläpaikassa, toisinaan kokkailen kotona vieraille tai meille kahdelle. Joskus saatan leipoakin. Olenpa päivittänyt tähän kokemuksia Mike Mosleyn 5:2 -dieetistäkin, joka muuten toimii!!!
Mutta nyt viimeisimpään raparperipiirakkaan. Ensin piti tehdä murupintaseos: 100 g voita, 2,5 dl sokeria ja 2 dl vehnäjauhoja. Ohjeessa muuten mainittiin aina SUOLAISTA voita, mutta käytin kyllä normaalisuolaista.
Ainekset nypittiin pikkurillin pään kokoisiksi kokkareiksi ja seos laitettiin PAKASTIMEEN odottamaan itse piirakan valmistumista. Kuriositeettina kerron, että minun kokkareista tuli pientä murua, mutta lopputulokseen sillä tuskin oli merkitystä. Tosin saattaahan se olla, ettei onnistunut täydellisesti, koska voin suolaisuus ei täsmännyt ohjeen kanssa.
Piirakkataikinaan vaahdotettiin kaksi kananmunaa ja 2,5 dl sokeria. Seuraavaksi kiehautettiin 2dl maitoa, johon sulatettiin 100 g SUOLAISTA voita. Ohjeessa luki kyllä desi kermaa ja desi maitoa, mutta kun minulla ei ollut kermaa, niin maidolla mentiin.
Maito-voiseos kaadettiin nauhana muna-sokerivaahtoon samalla vatkaten. Lopuksi taikinaan lisättiin keskenään sekoitetut vehnäjauhot (4 dl) ja leivinjauhe (2 tl), jotka piti sekoittaa nimenomaan VAROVASTI NOSTELLEN.
Taikina levitettiin suurehkoon vuokaan (minä taittelin leivinpaperista uunipellille sopivan kokoisen "paistokehikon") ja päälle raparperipalat sekä pakastimessa odotellut muruseos, joka ei ollut sen kummempaa kuin muruseos, joka olisi odotellut huoneenlämmössä.
Ohjeen mukaan piirakkaa paistetaan 40 min 160-asteisessa uunissa, muta minä jouduin nostamaan 40 minuutin jälkeen lämpötilaa ja jatkamaan paistoaikaa. Kaikkiaan piirakka oli uunissa tunnin.
Minun mielestä tästä ei tullut mitään suurta makuelämystä, mutta miehen mielestä oli hyvää. Sanoinkin, että kai sitä syö vaniljakermajäätelön kanssa vaikka tallitunkion, mutta ei hän kuulemma söisi.
Missä kuva? :)
VastaaPoistaHmmm... No enpä minäkään ymmärrä tuota muruseoksen pakastimeen laittoa. Olisi ehtinyt jäähtyä jääkaapissakin, jos sen piti olla kylmää. Olisiko ohje ollut vähän v-rallaa, sillä luulen murumaisuuden siitä, että siinä ei ollut tarpeeksi rasvaa? Mene ja tiedä. Hyvä, että oli kuitenkin syötävää :D