Markku oli saanut vinkin asiakkaaltaan, että Arkadiankadun Ateljé Finne -ravintola olisi käymisen arvoinen paikka. Sinne siis http://www.ateljefinne.fi/
Ravintola on netin mukaan ollut samalla paikalla vuodesta 1960 lukien ja sitä ennen tila oli toiminut kuvaveistäjä Gunnar Finnen ateljeena. Ravintolasali ei ole kompakti kantti kertaa kantti, vaan osa pöydistä sijoittuu puoli kerrosta alemmas ja osa näytti kiikkuvan orsikorkeudellakin. Tunnelma oli rento, mutta silti rauhallinen.
Ateljé Finnen ruokalista on lyhyt ja ytimekäs. Turhat krumeluurit on karsittu pois. Hinnoittelu perustuu siihen, montako ruokalajia syöt: alku-, pää- ja jälkiruoka riippumatta mitä valitset, maksaa yhteensä 39 euroa. Kohtuullista, sanoisin.
Minä valitsin alkuun nieriää ja soija-inkiväärimarinoituja kasviksia. Ah, mikä ihana inkiväärin maku kasvissuikaleissa olikaan ja se nieriä. Se oli jotenkin raakakypsytetty ja olihan se nannaa. Markun alkuruokalautasella tutisi vaalea, iso kalapyörykkä, joka oli valmistettu siiasta. Kyseessä ei siis ollut tiukka eineskalapulla, vaan liki tennispallon kokoinen ilmavasta massasta muotoiltu pyörykkä.
Alkuruokien kanssa nautimme itävaltalaista Grüner Lössterrassen ´09 -valkkaria.
Pääruoaksi valitsimme molemmat karitsan paahtopaistia, jonka seurana tuli savoijinkaaliperunakääryle. Juuri sopivan kokoinen annos ja maku kohdallaan. Karitsa huuhtoutui alas italialaisella Chianti Classicolla, josta tarjoilijamies tiesi kertoa, että se tulee Firenzen ja Sienan välimaastosta Casa Emma -viinitililta. Ja tämän nimenomaisen viinin valmistaa tilan vanha rouva ja sen vuoksi pullon kaulalla on mustaa kukkoa kuvaava pieni etiketti.
Ateljé Finne tarjoaa sellaisia viinejä, joita ei muista ravintoloista saa ja silti ne ovat kohtuuhintaisia laatuunsa nähden. Niin oli tuo punkkukin. Nam nam.
Päälle päätteeksi minä nautiskelin lakritsipaahtovanukkaalla ja mustalla kahvilla. Markun jälkiruokana oli juustoja, kahvia ja konjamiinia.
Sen verran uutta tämäntyylinen bloggaaminen on, että minulla ei taaskaan ollut kameraa mukana. Kuvia ei ole, toivottavasti sanat riittävät kertomaan. Suosittelemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti