Olimme viikon laskettelulomalla Ranskan Savoiessa (ei Savossa), ja tarkemmin vielä Val d'Iseressä. Yleisestihän on sellainen käsitys ranskalaisesta keittiöstä, että lautasella pyörii kaksi hernettä -löytämättä toisiaan. Tai että fransmannit syövät vain sammakonreisiä ja patonkia sekä hörppäävät RANSKALAISTA punaviiniä päälle - baskeri päässä.
Täytyy tunnustaa, että meidänkin kattilakunnassa vallitsee aika lailla samantapainen käsitys ranskalaisesta keittiötaidosta. Eli yliarvostettuna pidetään: kyllä italialainen ruoka pesee naapurinsa mennen tullen ja palatessa, mutta makuasioista ei kannata kinastella. Niin ei nytkään.
Savoie sijaitsee Ranskan kaakkoisosassa Sveitsin ja Italian rajojen tuntumassa, siis Ranskan Alpeilla.
Val d'Iseren kylä sijaitsee 1800 metrin korkeudessa, joka puolestaan selittää tavallaan alueen ruokakulttuuria. Ruoanlaitossa käytetään paljon rasvaa (=voita), vahvoja, rasvaisia juustoja, lihaa ja perunoita. Rasvaisella ja tuhdilla ruoalla on taattu selviytyminen ankarissakin olosuhteissa.
Val d'Iseren kylä sijaitsee 1800 metrin korkeudessa, joka puolestaan selittää tavallaan alueen ruokakulttuuria. Ruoanlaitossa käytetään paljon rasvaa (=voita), vahvoja, rasvaisia juustoja, lihaa ja perunoita. Rasvaisella ja tuhdilla ruoalla on taattu selviytyminen ankarissakin olosuhteissa.
Val d'Iseressä saattoi siis unohtaa ranskalaisen keittiön piiperrysruoka-annokset. Toki kylässä oli tarjolla kaikenlaista; hampurilaisista sushiin ja kaikkea siltä väliltä.
Hotellissamme (Cretes Blanches) tarjottiin kahtena iltana illallinen. Tiistai-iltana tarjolla oli raclettea. Juustoa sulatettiin oudonnäköisen, sähkökäyttöisen telineen alla (alla oleva kuva on napattu netistä)
Markku toimi tiimimme sulatus- ja kauhojamestarina meidän muiden seuratessa vesi kielellä vierestä. Juuston lisäksi oli tietenkin tarjolla kinkkua, cocktailkurkkuja, hillosipuleita ja pottuja (näyttivät muuten puikulapotuille).
Starttiannoksena pöytäkunnassamme oli noin 2 kilon juustoköntsä. Arvelimme, että noutaja tulee ennen kuin juusto on sulateltu loppuun, mutta kuinkas kävikään: alakuvassa on jäljelle jäänyt jämä!
Torstai-illan illallinen oli nimeltään Pierrade. Pöytään tuotiin sähkökäyttöinen parila ja vadillinen porsaan-, naudan-, kalkkunan- ja ankanlihaa sekä sipulirenkaita, paprikaa, munakoisoa ja kesäkurpitsaa. Lisäksi erilaisia ehkäpä kermaviilipohjaisia kastikkeita.
Grillausoperaatio oli hauska - niinkuin Jukan okulaaritkin -, mutta käryinen kokemus. Ruokasalissa leijui sankka rasvankatku ... samoin vaatteet haisivat seuraavana aamuna niinkuin olisi uinut rasvakeittimen kautta!
Lounastimme päivittäin rinneravintoloissa,joissa oli oikein hyvää, mutta kallista ruokaa. Pastalounas maksoi keskimäärin 15 euroa, samoin salaattiannokset ja keittokin 7-8 euroa.
Parina päivänä kävimme Tignes les Brévièrsissä L'Armailly -nimisessä ravintolassa, jossa oli kiva, aurinkoinen sisäpiha eli saattoi syödä ulkona. Ekalla kerralla Antti ja Markku tilasivat paikallisen Tartiflette-annoksen (http://frenchcookingfordummies.com/2009/tartiflette/), joka on kinkkukiusauksen tyylistä, mutta huomattavasti rasvaisempaa. Siltä se näyttikin ja kuulemma myös maistui. Perinteisimmillään tartiflettessä käytetään Reblochon-juustoa, jonka rasvaprosentti on tuskin alle 10%!
Savoijin alueen viineissä on alppien raikkautta. Punaviineistä tutustuimme mm. Mondeuse-rypäleestä valmistettuihin viineihin ja valkoviininä oli useimmiten Apremont-rypäleestä uutettu juoma. Molemmat rypäleet ovat tyypillisiä juuri tälle alueelle. Viinien volttimäärä (11,5%) ei saanut nutturaa sekaisin - joka ei ole tarkoituskaan!
Jos halusi tanakampaa ainetta, oli otettava aniksenmakuista pastista tai sitten paikallista Genepytä, alppialueen omaa yrttilikööriä, jonka pohjana on tavallisimmin Artemisia (maruna). Genepy-pullon kuvaaja ei ollut laitamyötäisessä eikä ollut nauttinut jaloa ainetta, vaan pullo on aikuisten oikeesti vino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti