Isänpäivän päivällinen 2011

Isänpäivän päivälliselle oli kutsuttu päivänsankarin lisäksi tietenkin äiti, siis edellisen vaimo ja sisareni miehineen.
Kunnianhimoisesti päätin tarjota kolmen ruokalajin päivällisen, joka aloitettiin sesongin ensimmäisellä glögilasillisella. Amuse bouchena eli keittiön terveisenä oli pieni kupillinen maa-artisokkakeittoa.

Alkuruokavalinta oli rohkea, ja lopulta vähän kiusallinenkin, mutta en kadu ratkaisuani.
Niinkuin olen kertonut isäni ei pidä kovin eriskummallisista ruoka-asioista, vaan hyvin perusjutuista. Äiti on ruoan suhteen ennakkoluulottomampi eikä kavahda outojakaan ruoka-aineita.

Ensin lautaselle tuli pari lusikallista lämmitettyä juurespyrettä, pala loimulohta, marinoitua punasipulia ja paistettuja kampasimpukoita! Markkinoin kampasimpukat kuhapalleroina, koska tiesin niiden jäävän paapan lautaselle, jos kerron koko totuuden.
Oli kuulemma tosi hyvää, paitsi lanko ei oikein ymmärtänyt vedätystäni.
Alkuruoan kanssa oli tarjolla amerikkalainen valkoviini (Fetzer Chardonnay, Alkon tuotenumero 572357).

Pääruokana tarjosin paahdettuja juureksia (bataattia, porkkanaa, lanttua, oliiviöljyä, valkosipulia, mausteita) ja erinomaista burgundinpataa.
Ostin 1,7 kilon kimpaleen naudanpaistia, jonka kuutioin reiluiksi paloiksi. Ruskistin lihapalat pannulla niin, että ne saivat kauniin värin. Seuraavaksi paistinpannun kautta uunivuokaan pääsivät silputtu pekoni, sipuli, valkosipuli ja tomaattipyre.
Pannun huuhdevesi, liemikuutio ja melkein puoli pulloa punkkua lihapalasten päälle ja uuniin (150C) 2-3 tunniksi.
Paistamisen loppupuolella lisäsin pataan vielä kourallisen hillosipuleita ja rasiallisen viipaloituja ja kevyesti paistettuja herkkusieniä. Olisin halunnut käyttää pataan tuoreita pikkusipuleita, mutta en löytänyt niitä mistään siihen hätään. Oli siis pärjättävä hillosipuleilla.

Burgundinpadan kanssa nautimme keskitäyteläistä chileläistä Cono Sur Pinot Noir -punaviiniä  (Alkon tuotenumero 466647). Samaa viiniä olin lorauttanut myös pataan.

Jälkiruoka oli yllätys päivänsankarille. Hänen ehdoton suosikkinsa: luumukiisseli, jonka keittamisessä käytettiin myös kanelitankoa. Isä ei perusta kermavaahdosta luumukiisselin kanssa, mutta me muut sen sijaan kyllä. Sen verran tainnuksissa olen tainnut kaikesta syömisestä ja juomisesta olla, että jälkiruokakuvaa en ole ottanut. Tai sitten vetelin kiisseliä silmät soikeana kohti ääntä eikä mieleeni tullut kuvauspuuhat ollenkaan.

Päälle päätteeksi nautimme vielä kahvit ja sisareni leipomaa Kirstin kakkua (http://www.kotonatehtya.blogspot.com)/ sekä minun toskakakkua, josta meinasi tulla fiasko.