Tykkään käydä Turussa aina silloin tällöin eikä minulla ole Turkuun tai turkulaisiin minkäänlaista viha-rakkaussuhdetta niinkuin joillakin ihmisillä tuntuu olevan. Vai onko vain tamperelaisilla antipatioita Turkua kohtaan, mene ja tiedä.
Ruoka- ja juomakulttuurin näkökulmasta katsottuna Turusta löytyy runsaasti kokeilemisen arvoisia kohteita tai ne ainakin herättävät mielenkiintoa. Täällähän nimittäin voi litkiä olutta tai muita turvokkeita entisessä pankissa, apteekissa, koulussa ja vessassa! Turussa on myös muutamia oikeita viinibaareja, jotka mielestäni puuttuvat nykyään Helsingistä ... jos ei lasketa mukaan Chez Dominiquen shamppanjabaaria.
Suunnittelinkin ensin tekeväni pubikävelyn, jonka juoni perustuisi em. juottoloiden aikaisempaan historiaan, mutta valitettavasti yksi aurinkoinen päivä ei riittänytkään siihen.
Aivan ensialkuun tein kunniakierroksen Turun torilla, jossa maaliskuisena lauantaina puolilta päivin oli vain kourallinen myyntikojuja: kukkia, leivonnaisia, savukalaa, vihanneksia ja jokunen lapasten myyjä.
Torin jälkeen päätin poiketa pankkiin (Old Bank), vaikkei minulla ollut käteistä rahaa. Onneksi pankissa hyväksyttiin maksukortti! Toisaalta pankista pitäisi saada käteistä.
Huolettoman lauantaipäiväni aluksi nautin belgialaista Lindemans Kriekia.
En ole belgialaisten oluiden vannoutunut ystävä, mutta toki juon joskus vaikkapa Leffe Blondea pullollisen. Sen sijaan belgialainen kirsikkaolut Lindemans Kriek (Lambic) on pirteä poikkeus, jonka valitsen jos kohdalle sattuu. Lindemans Kriekissä on volyymia vain 4% verran, joten sillä ei saa nutturaa yhtäkkiä kovin sekaisin.
Old Bankista askeleeni veivät Turun Kauppahalliin, jossa oli lauantaiseen tapaan runsaasti asiakkaita. Suurin osa myyntipaikoista oli joko lihatuotteita tai leivonnaisia. En ostanut mitään.
Seuraavaksi päätin nostaa käteistä rahaa, mutta pankkiautomaatin löytäminen meinasi osoittautua miltei mahdottomaksi tehtäväksi. Jos minuun olisi kiinnitetty joku paikannin tai muu paljastuslaite, kulkureittini olisi näyttänyt valvontakamerassa varsinaiselle siksakille. Viimein löysin Ottomatin Yliopistonkadulta. Samoilta kulmilta paikansin myös Viinille-ravintolan, joka vaikutti ikkunasta tiiraillen tutustumisen arvoiselle - toisella kertaa.
Aurinkoinen kevätpäivä oli saanut turkulaiset sankoin joukoin Aurajoen rantakaduille ulkoilemaan. Aurajoen länsirannalla jalankulkuväylät olivat sulana, joten tallustelin Förille saakka. "Föri on yhtä tärkeä turkulaisuuden symboli ku tuomiokirkko, tai linna tuol takana tai käsityöläismuseo, ehkä tärkeämpi siin mielessä että se ei ol museo, vaan toiminnassa jatkuvasti." Föri on kaupunkilossi, joka kulkee Aurajoen yli 1½ minuutissa ja siihen pääsee vain jalan tai polkupyörän kanssa. Nyt Aurajoki oli jäässä, joten Förikään ei ollut toiminnassa.
Pyörsin takaisin kohti keskustaa, mutta vähän ennen Martinsiltaa kävelin vetten päällä. Joen yli oli tehty puinen ponttoonisilta, jota pitkin siirryin Aurajoen itärannalle.Onneksi minulla oli läskipohjakengät jalassa, niin paljon liukkaana olivat itäpuolen varjoiset jalkakäytävät.
Lounasaika oli jo ollut ja mennyt, mutta jotakin olisi syötävä, ettei illalla tulisi ahmittua nauttimatta.
Ennen päätöstä lounaspaikasta pistäydyin Koulussa ja otin pienen tuopillisen tsekkityylistä tummaa Maisteri-lageria (5,5%). Tilatessani pienen tuopin, baarimikko tuumasi, että "nykyään nuoret eivät enää ryyppää!". Oliko "nuoret" kohteliaisuus vai koko toteamus vitsi? Oli miten oli, luin Iltiksen, join tuopposen ja poistuin.
Olin lukenut, että Läntisellä Rantakadulla on Tintå-niminen ravintola, josta saa maukasta lounasruokaa, ja että siellä on huikea viinivalikoima. Sinne siis, mutta vesiperän vedin. Tintå oli täynnä kuin Turusen pyssy eikä mitään tsäänssiä saada lounaspaikkaa edes yhdelle.
Ravintola tosin vaikutti niin viehattävälle, että vaikka vain sen takia on pakko tulla uudelleen Turkuun. Ja varata pöytä etukäteen!
Tintån naapurissa on Ravintola Blanko, joka sekin on jonkinasteinen käsite Turussa. Menin sinne ja söin maukkaan broileri-pancetta caesarsalaatin ja join lasillisen australialaista chardonnayta.
Alkuperäisestä suunnitelmastani jäivät puuttumaan käynnit Uudessa Apteekissa ja Puutorin Vessassa -molemmissa olen käynyt aikaisemmin ja onhan minulla vielä toinen päivä aikaa. Tosin sunnuntaina on oltava kahvi- ja virvoitusjuomalinjalla, koska edessä on kotimatka ja maanantaina kutsuvat työt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti