Helsingin kauppatorin reunalla sijaitseva Ravintola Salutorget oli käymätön paikka. Mutta eipä ole enää. Itseasiassa saimme kimmokkeen käyntiin miehen asiakkaalta, joka oli kehunut Salutorgetin ruokaa sekä kaunista miljöötä.
Talo, jossa ravintola sijaitsee, on rakennettu alunperin 1820-luvulla ja viimeiset liki 60 vuotta ennen ravintolabisnestä samoissa tiloissa on toiminut Helsingin kaupungin rahatoimisto. Ruokaravintolan lisäksi Salutorgetissa on kahvila ja baari. Puitteet ovat todella hulppeat.
Ravintolasalissa pöydät on ahdettu vierivireen, mutta siitä huolimatta yksityisyys säilyi.
Aivan aluksi mutustelimme talon leipää ja näkkäriä, jotka leipoo ravintolan reseptillä Kakku- ja leipäkeisari.
Alkuruoaksi valitsimme molemmat paistettuja kampasimpukoita, herkkutatteja, pinjansiemeniä ja mustajuuri-valkosipulipyreetä. Kylläpähän piti olla hyvää. Kaikki osaset toimivat erinomaisesti, mutta minun makunystyröihini vastasi tällä kertaa eniten tatit ja pyree. Annoskokokin oli verrattain suuri, siilä harvoin saa kolmea kampasimpukkaa alkuruoka-annoksessa. Napakymppi.
Pääruokavalinnoissa tiemme erosivat. Mies tykkää makkarasta, mutta minä en, joten hän valitsi karitsamakkaroita ja hapankaalia. Minä puolestani päädyin häränsisäfilepihviin medium. Tarjoilija yritti taivutella minua medium miinukseen, mutta eipä saanut päätäni kääntymään.
Häränpihvin rinnalla oli myös herkullisia herkkutatteja. Nam.
Kaiken tämän jälkeen maha oli täynnä kuin kinkerilampaalla eikä tehnyt mieli jälkkäriä. Miehelle maistui kahvin kanssa konjamiini, mutta minä tyydyin tuplaespressoon.
Ravintola oli täynnä. Mielestäni enimmäkseen seurueita. Palvelu oli joutuisaa, mutta vähäeleistä. Meitä palvellut tarjoilijamies vaikutti huumorintajuttomalle, tosin ei me mitään vitsin kerronnan mestaria odotettu tapaavammekaan!
Mieheni tilasi kuuluvalla äänellään pullollisen punaviiniä. Tarjoilija tuli korkatun pullon kanssa, maistatti siitä ja kysyi, että 16 cl vai 24 cl? Mies sanoi, että hän kyllä tilasi koko pullon. Tarjoilija kääntyi kannoillaan, kävi hakemassa korkkaamattoman pullon ja totesi palatessaan, että näinhän sitä saa ilmaisia maistelukierroksia!!!
Tarjoilijasta ropisi miinuspisteitä koppaan, jonka takia tippiä ei herunut. Ruoka oli hyvää ja miljöö miellyttävä.
Ha, mikä mäntti tarjoilija! Pölijä. Ei tilanteen tasalla ollenkaan. Jos se aprikoi pienessä mielessään, että "nuo varmasti avauttavat koko pullon, juovat puolet ja rutisevat sitten, että viinissä on vikaa". Semmoisiakin asiakkaita on, olen tavannut. Ihmistuntemus ei ollu kohillaan tällä tarjoilijalla olleskaan.
VastaaPoistaOnneksi ruoka oli maistuvaa!