lauantai 31. elokuuta 2013

Piirakoita vuosikertasienistä ja -puolukoista

Pakastimen kätköistä löytyi vielä pari rasiallista viimevuotisia suppilovahveroita, joita tiimiläiseni minulle ystävällisesti antoi. Olen kyllä käyttänyt suppiksia viime talven aikana mm. keittoihin, mutta kaikki ei ole kuitenkaan mennyt.
No, siitäpä sainkin idean yllättää perjantai-iltana matkalta palaava mieheni ja leipoa suppis-juustopiirakan.
Pohja on maailman yksinkertaisin: 100 g notkistunutta voita, pari desiä vehnäjauhoja ja ripaus suolaa nypitään keskenään sekaisin ja joukkoon heitetään pari ruokalusikallista kylmää vettä. Se on siinä.
Taikina levitetään käsin taputellen mieleisen piirakkavuoan pohjalle.

Täytteeseen pilkoin (sanoisin hienosti chiffonade, jos kyseessä olisi esimerkiksin jonkun vihreän yrtin pilkkominen) sulatetut, valutetut ja kuivaksi puristetut suppilovahverot, jotka heitin paistinpannulle. Kaveriksi meni yksi hyvänkokoinen sipuli hienonnettuna.
Hetken sieniä ja sipulia pannulla pyöriteltyäni lisäsin niiden sekaan desin verran persiljasilppua,  150 g juustoraastetta ja mausteita (suolaa, mustapippuria ja rakuunaa) sekä purkillisen (2 dl) ruokakermaa plus kolme kananmunaa.
Juustoraaste meinasi tehdä tepposen ja muuttaa mehukkaan täytteen pannukakuksi jo paistinpannulla. Tein taikatemppuja ja sain kuin sainkin täytteen levitettyä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan pohjataikinan päälle.

Piirakka oli uunissa (200C) 40 minuuttia. Minun olisi pitänyt peittää se loppuvaiheessa päällyksen tummumisen estämiseksi, mutta enpähän peittänyt. Lopputulos näytti palaneelle, mutta maku ei ollut kärsinyt.

Hyvää oli ja hyvä oli miehen mieli.


Lauantaina meille tuli miehen kollega yökylään. Meillä on tosi huonosti kahvileipää yllätysvieraita, saati muitakaan, varten. Samalla kun olin inventoinut suppikset, panin merkille valtavan määrän puolukoita. Siis puolukkapiirakkaa kehiin.
Tämä on koko luomakunnan helpoin paakkelsi. Pari desiä vehnäjauhoja, desi grahamjauhoja, desi kauraleseitä (miksei muitakin) ja 1½ desiä sokeria sekaisin. Kuivien aineiden sekaan vielä 125 g sulatettua voita. Tästä massasta otin desin verran piirakan päällysmuruiksi.
Loppuun taikinaan sekoitin teelusikallisen ruokasoodaa, desin rasvatonta piimää ja yhden kananmunan. Taikina voideltuun piirakkavuokaan, päälle 3½ desiä puolukoita, joihin sekoitin vähän sokeria ja kruunuksi päälle muruseos (1  dl).

200-asteisessa uunissa 25 minuuttia ja tavisherkku on valmis nautittavaksi.

Sanotaan, että viimeinen pari uunista ulos. Tämä on vasta menossa sinne!


Herkkupala

2 kommenttia:

  1. Ja taaaas täällä on nypitty urakalla! Onkohan minulla ollut väärä nyppimistekniikka, kun niin tökki..
    Suppispiirakassa on vain oleellinen. Ei rönsyilyä, kuten joillakin (= minulla) tuppaa olemaan. Ja mikäs sen palkitsevampaa kuin miehen hyvä mieli!
    Kakkosreseptissä jäi mietityttämään jauholistan lopuksi "..ja 1 1/2 desiä sekaisin". Siis mitä 1 1/2 desiä? Vettäkö?

    VastaaPoista
  2. Hyvä huomio! Enpä muista itsekään mitä olen sekoittanut 1½ desiä. Täytyypä tuumata tai ainakin tsekata ohje.

    VastaaPoista